sunnuntai 29. marraskuuta 2015

1. adventti ja arvonta muistutus!


Ajatella tänään on ensimmäinen adventti! Tästä se ihana joulun odotus alkaa; tunnelmointi ja jouluun valmistautuminen. Tuleva kuukausi onkin täynnä mitä mukavampia puuhia, mutta välillä on kiva myös hiljentyä, istahtaa alas ja pelkästään vain tunnelmoida ja nauttia joulun tuoksuista, mauista ja musiikista.


Aamuhämärässä syttyi ensimmäinen kynttilä olkkarin uuden kaapin päälle väsäämääni adventtikynttelikköön. Mehu- ja glögipullot pääsivät tänä vuonna toimittamaan tätä tärkeää virkaa. Perjantain viikkosiivojen jälkeen oli suorastaan ilo silittää kaikki jouluiset tyynynpäälliset ja illan hämyssä asetella ne olkkarin sohvatyynyihin. Pari tonttuakin pääsi lasten riemuksi alakertaan seuraamaan lasten touhuja. Jotenkin itseäni ei nuo tonttujutut jaksa vielä innostaa, mutta lapset on etsineet ne jo niin monta kertaa käsiinsä, että pari punalakkista sitten hellyin alakertaan tuomaan. Olihan ne tontut itsellekin lapsena joulunaikaan tärkeitä.



Sohvien välissä oleva nurkkaus on huutanut jo jonkin aikaa tyhjyyttää. Siinä on ollut vuosien varrella ties mitä, vanhasta peiliovesta, heinäseivästikkaisiin, mutta nyt se on ollut ihan paljaana jonkin tovin. Miehen kanssa sitten väsättiin tyhjää kohtaa paikkaamaan kaponen kaappi. Saumaton yhteistyö toimi jälleen ;) Minä suunnittelin, mies leikko palat, kasaus yhdessä ja minulle jäi viimeistely eli hiominen ja maalaus. Kaapin kansi on tehty ylijäämä lattialankuista ja se on ehkä parasta koko hyllykössä. Kaappia hetken katsellessa olen alkanut miettiä pitäisikö siihen kuitenkin tehdä vielä ovet... Kivasti saatiin kaapin myötä paikka osalle lasten kirjoille sekä väritys- ja piirrustusjutuille. Sen verran piti hienostella blogikuvia varten, että nostin syrjään sieltä alahyllyllisen Miinoja, Manuja sun muita opuksia ;D



Muistatteko muuten kun kesällä haaveilin meille sohvapöydästä ja toin kokeeksi lasten leikkikeittiön pöydän (mikä olisi muuten ollut ihan täydellinen olkkariin ;) ) olkkariin. Lapset vaan ei oikein sisäistäneet sohvapöytäideologiaa kun seuraavana aamuna petienpetausoperaation jälkeen lähdin antamaan aamupalaa jälkikasvulle niin kaksi isointa oli tuonut leikkikeittiön pöydän sohvapöydän keittiöön ja siinä mutustivat kaikessa rauhassa leipiä ja iloitsivat kun saivat sopivan pienen pöydän alakertaan! Siinä sitten jouduin selittämään, että heidän pöytänsä toimittaa nyt koekaniinin virkaa olkkarissa, eikä sitä saa kannella mihinkään. Mutta huonosti meni oppi perille, reilun viikon päästä luovutin ja vein pöydän takaisin yläkertaan ja hautasin haaveen ainakin toistaiseksi. Pitää odottaa otollisempaa hetkeä seuraavaan sohvapöytäkokeiluun tai sitten hankkia koekappaleeksi jokin muu kuin leikkikeittiön ruokapöytä!


Loppuun vielä muistutus käynnissä olevasta heijastin arvonnasta!
Vielä olisi pari päivää aikaa osallistua!

Tunnelmallista 1.adventtia kaikille!!

lauantai 28. marraskuuta 2015

Tomaatti-basilikaleipäset


En malta olla jakamatta teidänkin kanssa meidän viimeajan herkkua. 
Nimittäin tomaattibasilikaleipiä. 
Eli tuunattuja tavis sämpylöitä. Nami, niin herkkuja just tuoreeltaan ja lämpöisinä, 
mutta eipä meillä ole pakkaseenkaan ne muutamat leivät jääneet mitkä on välillä sinne joutuneet.



HELPOT SÄMPYLÄT

1 litra kädenlämpöistä vettä
2 pkt hiivaa
8 dl kaurahiutaleita
2 tl suolaa
4 rkl öljyä
12-14 dl (erilaisia) jauhoja

1. Liota hiiva veteen. Lisää kaurahiutaleet ja jätä seos lämpimään 30 minuutiksi. 
(Itse laitan altaan pohjalle muutaman sentin tulikuumaa vettä ja kulhon sinne.)

2. Sekoita taikinanalkuun suola ja öljy sekä osa jauhoista. Lisää loput jauhot taikinaan vaivaten. 

3. Pyörittele taikina saman tien sämpylöiksi. Kohota valmiit sämpylät.

Herkkua ihan perussämpylöinäkin, mutta kivaa vaihtelua saat kun voitelet kohotet sämpylät oliiviöljyllä, 
upotat leipiin puolikkaita minitomaatteja, ripottelet päälle silputtua basilikaa sekä juustoraastetta 
(ja ripauksen suolaa).

Litran taikinaan kuluu noin
2 rasiaa minitomaatteja
1/2- 1 ruukku basilikaa
4 dl juustoraastetta
 oliiviöljyä (sekä ripaus suolaa)

Sämpylät paistetaan 225 asteessa noin 10-15 minuuttia.

Ja tuosta lirtan taikinasta olen leiponut yleensä n. parisen kymmentä isohkoa leipästä.


Loppuun vielä vinkki kaikkille herkkusuille, nimittäin kielen mennessä vievistä donitseista.
Ostin koemielessä donitsipellin ja googlessa törmäsin tähän ohjeeseen. Ohjeella tulee muuten aivan älyherkkuja donitseja ja niitä on vielä kaikenkukkuraksi aivan liian helppo tehdä. On tullut taas vähän herkuteltua ;) Suosittelen testaamaan!!
Ja toinen donitsipeltikin oli pakko käydä hakemassa, kun yhdellä ei kovin pitkälle pötkinyt ;)

Nyt pidemmittä puheitta me hilpastaan miehen kanssa jouluostoksille, jännää!
Herkullista lauantaita!!
Huomenna päästäänkin sytyttämään ensimmäinen kynttillä

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Vähän jo joulua




Arvatkaapa mitä, mekin ollaan viimein päästy nauttimaan ensilumen pehmeistä hiutaleista. Toissa yön ulkona tuprutti räntää ja aamulla olikin hauska kuunnella lasten ilon huudahduksia talven tulosta ja lumesta. Pitkät taisivat olla aamutoimiin kulutetut minuutit lasten mielestä ja heti aamiaisen jälkeen pitikin kirmata ulos. Ja ulkoilun päätteeksi sisälle tuli onnellisia, mutta litimärkiä lapsia



Tuli kyllä ihan oma lapsuus mieleen, se huikea tunne ensilumen sadeltua. Silloin talvi ja lumi oli parasta mitä tiesi. Paljon parempaa mitä kesä ja uiminen. Ja niin tuo jälkipolvikin eilen kuului väittäneen!


Ja kyllähän se ensilumi vieläkin kutkuttaa mukavasti omaakin vastanpohjaa. 
Ne ensimmäiset valkoiset hiutaleet mitkä taivaalta leijuvat 
ja se hiljaisuus mikä laskeutuu lumen mukana luontoon 
ja se kauneus
ja joulun tuntu...
se on jotakin aivan mahtavaa!


Sisälle oli suorastaan pakko hakea ensilumen kunniaksi pieni pöytäkuusi ja arvatkaapa tekikö eilen mieli työntää pää joulukoristelaatikkoihin. Jos oltaisiin oltu ilta kotosalla niin olisin varmaan työntänytkin. Valoja, kynttilöitä ja talvisia juttuja meiltä on jo jonkin tovin sisältä löytynyt, mutta ensi viikolla voisi jo tosissaan tutkia joulukoristelaatikon sisällöt ja ripotella osan jouluisista jutuistakin esille!



Ulkona meillä onkin vähän enempi jouluista tuntua. Terassia on mukava laitella vuodenaikojen mukaan. Näyttää sisääntulokin kutsuvammalta. Ulos innoistuin tehtailemaan havutähtiä. Ne olikin tosi nopeita ja helppoja tehdä. Pari tähteä sai jäädä terassille ja yhden ripustin pihakoivuun nojaaviin heinäseivästikkaisiin. Ohjeen tähtiin löysin täältä. Vanhaan saunanikkunaan maalasin lumihiutaleita ja sekin pääsi terassille. Pieni ja vähän isompi kuusikin on tullut sinne taas tuotua ja valoja laitettua. Huonoksi menneiden syysjuttujen tilalle olen vaihdellut havuja, mutta vielä voimissaan olevat callunat ja yksi ainokainen kanerva saivat jäädä vielä ilostuttamaan ulkoilijoita.



Olin ottanut näitä terassikuvia jo viime viikolla, joten niissä vilkkuva maa on vielä aivan paljas. Eilen oli pakko käydä nappaamassa vielä yksi räntäinen luminen kuva tännekin muistoksi ennen kuin lapset kerkisivät pihalle. Nyt meillä onkin lämpöasteet vaihtuneet pikkupakkaseen ja ulkona oli yöllä sadellut lisää lunta, joten maisema on vielä kauniimpi. Toivottasti vaan pakkaset jatkuisivat ja luntakin tulisi lisää!

Ps. Käykääpä osallistumassa heijastin arvontaan!!


tiistai 17. marraskuuta 2015

Punaisen paluu




Tämä syksy on käsitöitteni osalta ollut harvinaisen virkkauspainotteinen ettekä tässäkään postauksessa pääse kokonaan virkkuujuttuja karkuun. Sorry vaan! On valkoisessa talossa kuitenkin muutakin käsitöitä kuin virkkausta kuluvana syksynä harrastettu (vaikka tälläkin hetkellä on yksi isompi virkkuujuttu kesken...) kuten ommeltu eskarilaiselle uusia vaatteita. Minulla vaan on meinannut osa kuvista jäädä vallan kokonaan kameraan roikkumaan enkä ole saanut aikaiseksi saatella niitä tänne bloggeriin asti. Mutta korjataanpa tilanne nyt yhden ompeluserän osalta...




Eräänä sateisena ja harmaatakin harmaana sunnuntaipäivänä tyttö ilmoitti, että haluaa laittaa maanantaina eskariin samaisella viikolla valmistuneen uuden tunikasetin. Eipä siinä sitten auttanut kuin tarttua kameraan ja kuvata kyseinen setti vaikka harmaan sumuinen päivä ei ollutkaan mikään paras kuvaamiselle. Minä kun tykkään kuvata valmistuneet vaatteet ennen kuin ne pääsevät käyttöön, a) sen takia, että juuri paininjalan alta tulleena ne on vielä aika sileitä ja suoria (= olen äärettömän laiska silittämään) ja b) ei voi olla ikinä täysin varma onko vaatteet kuinka kuvauskelpoisia enää useamman käyttön jälkeen (sellaistakin on tullut joskus havaittua :o). Siispä nämä kuvat eivät nyt ole niitä kaikkein laadukkaimpia, mutta enpä ole laiskuuttani jaksanut enää uusia kuvia näistä tässä postauksessa esiintyvistä vaatteista ottaa. Että näillä nyt mennään!


Eskarilaiselle on siis valmistunut muutama uusi vaateparsi. Tyttö ihastui kauan kaapissa pöyrineeseen Noshin sienikankaaseen ja toivoi siitä itselle vaateetta. Kangas riittikin melkein Ottobren 4/2015 lehdessä olleeseen kivanmalliseen tunikaan. Ainut mitä en enää saanut kyseisestä kankaasta oli etu- ja takakaarrokkeet, mutta tilkkukattilasta löytyi sopivaa punavalkopilkullista trikoota. Näin jälkikäteen ajateltuna oli vaan hyvä ettei sienikangasta riittänyt kaarrokkeisiin, nimittäin pilkullisista kaarrokkeista tuli piristävät pienet yksityiskohdat. Tein myös neidille pitsiliinan palalla höystetyt leggarit yhden valmisvaatteen kaveriksi, mutta nehän passivat tosi hyvin hyvin myös sienitunikaan.



Virkkuusaralla on valmistunut vaihteeksi taas pari kärpässientä. Toivottavasti ette kyllästy näihin ainaisiin sienijuttuihini, niitä kun on syksyn aikana nähty täällä enemmänkin! Pakko oli kuitenkin tehdä vielä pari kaveria näille punalakeille kun kolmesta tehty sieninaru näytti niin kamalan nysältä. Tämä virkattu sienipötkylä koristaa isompien lasten huoneessa olevaa kirjahyllyä. Nämä uusimmat ja isoimmat sienet virkkasin ihan fiiliksellä.




Tyttö sai toisenkin punaisen vaatekappaleen kaappiinsa. Metsolasta aikanaan tilattu joustofrotee taipui ihan peruspaidaksi. Edessä oleva leikkaus ja rypytys tuo kuitenkin hitusen tyttömäisyytä peruspaitaan, samoin kuin kyynärpäitten kohdalle aplikoidut sydänpaikat. Paidan kaava löytyy myös Ottobrestä 4/2014.


Eskarilaisen ollessa vielä vaahtosammutimen kokoinen minulla tuli tehtyä/ostettua tytölle paljon kirkkaanpunaisia vaatteita. Nyt onkin mennyt useampi vuosi ettei tytön vaatekaapista ole löytynyt juuri mitään punaista. Ja nytkin vähän niin kuin vahingossa tuli sekä tunika että paita punaisena. Nimittäin ompelin ensiksi tytölle samalla sienitunikan kaavalla Noshin vaaleansinisestä ompputrikoosta tunikan, mutta laiskuuttani en jaksanut mittailla kaavoja, vaan leikoin tunikan sillä koolla mitä tyttö käyttää ja tadaaaa, aivan liian iso! Suorastaan teltta! Siispä saatte tuosta yllä vilahtavasta ompputunikasta sovituskuvia vasta ehkä ensi keväänä tai syksynä. Että se siitä laiskuudesta!


Muutama muukin vaatekuva odottaa läpikäymistä ja ne saatte nähdä...
tai no, parempi kait sanoa vaan, että joskus!

Seuraavaksi aion laitella vaihteeksi terassikuvia, kun sellaisiakin tuli yksi päivä räpsittyä!
Niihin asti, harmaasta säästä huolimatta, toivotan valoisia päiviä juuri sinulle 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Hyvin on pyyhkinyt



Muistatteko kun pari kuukautta sitten kerroin elämäni ensimmäisistä virkkaamistani pöytäluutuista. Eipä niillä kahdella luutulla (kun tosiaan se koukuttu versio päätyi siis lapsille) pitkälle pötkinyt ja niinpä melkein saman tien aloin virkkaamaan muutaman luutun lisää, kun kerran sopivia bambulankojakin sattui jemmassa olemaan.




Ensimmäisen luutun ollessa vielä kesken kävin lasten kanssa kirjastossa ja sieltä tarttui mielenkiintoisen kuulloinen kirja mukaan. 200 virkattua ruutua kuullosti lupaavalta ja sitä se olikin. Kotona sitä paremmin selatessa tajusin, että noillapa malleilla saisi tehtyä ehkä maailman kauneimmat virkatut luutut. Vähän jouduin ruutuja isontamaan ja muokkaamaan, että ne soveltuisivat paremmin pöytien putsaamiseen. Mutta kauniita niistä tuli, vaikka itse sanonkin. Tuossa kirjassa oli myös muitakin tosi nättejä ruutuja mistä saisi vaikka ylisuloisen päiväpeiton tai torkkupeiton tehtyä. Mistäköhän vaan saisi sitä ylimääräistä aikaa kaiken kivan toteutukseen?




Viime tiskirättipostauksen kommenttilootassa pohdittiin, että kestääkö bambulangasta virkatut luutut 60 asteen pesua. Langan vyötteessähän kehotetaan pesemään ne 40 asteessa ja olinkin jostakin lukenut ettei bambulanka kestä korkeampaa lämpötilaa. Osa lukijoista oli kuitenkin pessyt omat luutunsa 60 asteessa eikä rätit olleet mennet miksikään. Niinpä itsekkin olen uskaltanut heittää ne kuudenkympin pyykkiin, eikä niille ole tosiaan mitään käynyt! Tämä tiedonjako on muuten myös yksi ihan parhaita bloggaamisen puolia! Että kiitoksia vain vinkeistä ja kokemuksistanne :)



Elikkä tuo punajuurenvärinen pöytäluutu on virkattu samalla ohjeelle mitä tämä vaaleanpunainen rätti. Kaikkien muiden luutujen mallit löytyvät kirjasta 200 virkattua ruutua (Jan Eaton). Tosin niitä olen vähän muokannut/isontanut. Eikä toki meidän taloudessa yhteensä seitsemää luutua tarvita, vaan pari näistä uusimmista lähti äidilleni lahjukseksi.


Hauskaa viikonloppua

lauantai 7. marraskuuta 2015

Turvallisesti pimeällä ja pikkuinen arvonta!



Niin se on vaihtunut jo marraskuu sitten viime postauksen ja kovaa vauhtia tuntuu kuluvakin kuukausi menevän. Ihmeellisen kauniista syyssäistä ollaan nautittu aina tämän viikon loppupuoleen asti. Maanantaina aurinko paistoi täydeltä terältä ja elohopea kipusi jopa +15 asteeseen. Marraskuun alku ja lämpöä oli enemmän mitä viime juhannuksen aikaan. Uskomatonta! No, nyt näyttääkin loppuvan nuo kauniit syyssäät ja marraskuu näyttää muuttuvan sellaiseksi miksi sen niin usein kuvittelee. Sateisen harmaaksi ja pimeäksi.




Kellojen siirron myötä tuntuu pimeys tulevan taas niin kovin aikaisin. Paljas ja lumeton maa tuntuu imevän kaiken valon ja ulkona näyttää jo iltapäivällä mahdottoman synkältä. Viime viikonloppuna ripustin paperitähdet ikkunoihin valoa tuomaan ja muutama muukin valosarja löysi paikkansa kotoa. Ulkoilun lomassa on tullut pihaa laiteltua talviasuun. Kuusikin haettiin jo kuistille ja siihen pitäisi vielä kietaista valot. Tähän aikaan ulkona liikkuessa muutenkin tarvitsee taas miettiä miten erottua kaiken kietovasta pimeydestä. Niinpä innostuin tehtailemaan muutamia heijastia. Koruja minun ja nuorimman tyttären siistimpiin takkeihin.



Itselle tein pitsein somistetun heijastinruusukkeen. Pikkuneiti taas sai tuon kuvassa etummaisena olevan vaaleanpunaisen heijastimen. En saanut siitä oikein sellaista miksi sen olin kuvitellut, mm. liima tuli läpi pilkullisesta nauhasta (olisi kannattanut ommella nauha eikä liimata!) ja jätti ikävät jäljet nauhaan ja heijastinnauha alkoi liiman kuivutessa kupruilla. Katsotaan innostunko vielä tekemään astetta parannellun version tyttöselle. Aluksi mennään nyt ainakin tuolla kun roosan värinen satiininauhakin otti ja loppui. Vaaleanpunasävyisen heijastinruusukkeen olen tehnyt keskimmäiselle tytölle jo pari vuotta sitten.




Minulla oli viime keväänä mahdottoman hyvä tuuri muutaman blogin arvonnassa ja nyt syksylläkin voitin tosi suloisen mekon meidän pienimmäiselle Iinu-blogista. Joskus kauan sitten kun voitin ensimmäisen blogiarvonnan päätin laittaa iloisen mielen kiertämään ja pitää aina itsekkin pienet arpajaiset, jos onni sattuu myöhemminkin suosimaan. Omat arpajaiset vaan on tuntuneet laahaavan vähän perässä kun onni sattui potkaisemaan useamman kerran. Mutta nytpä korjataan asia ja laitetaan pikkuruinen arvonta pystyyn. Heijastimia tekiessä innostuin näet tekemään pari ylimääräistäkin heijastinta, jotka ajattelin nyt arpoa teidän ihanien lukijoiden kesken.


Voittaja saa valita haluaako itselle tämän keltaisella tehosteella olevan heijastinruusukkeen...

(Josta tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kiva, että olen miettinyt jos tekisi itselle myös tälläisen yksinkertaisemman, niin silloin kun ei ole pitsipäivä vois vaihtaa takkiin yksinkertaisemman heijastimen hörsökkeen tilalle :D )


...vai tämän pitsisemmän yksilön. 
Kakkoseksi kirivä saa sitten sen jäljelle jääneen.


Heijastimien takaa löytyy neulakiinnitys millä sen saa takkiin tms. sellaiseen kiinni.


Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen.
Kerro samalla kumpaa heijastinta tavoittelet; keltaista vai pitsistä.
Kerro myös monella arvalla olet mukana ja arpojahan jaetaan vanhalla tavalla eli

1 arpa tulee jättämällä kommenttia kommenttilootaan.
2 arpaa saat olemalla blogini kirjautunut lukija (kirjautua saa myös toki arvonnan aikana).
3 arpaa saat linkittämällä arvonnan blogiisi (käytä siinä tapauksessa yllä olevaa kuvaa).

Arvonta alkaa nyt ja päättyy joulukuun 1. päivä!
Ja sitten kuulkaas saa alkaa ihan täysillä fiilistelemään joulua 
vaikka ollaan me sitä jo pienissä määrin fiilistelty ;)

Onnea arvontaan!!