Arvottaisko!?

Oletkos vielä kuullut lahja- ja sisustuspuoti Vanha-Vantosta?

Itse etsiskelin meidän uudistuneeseen kuistiin muutamia tärkeitä juttuja ja nettipuoteja selaillessa törmäsin tähän ihanuuksia myyvään putiikkiin. Nettipuoti on täynnä kaikkea kaunista, vanhaa ja romanttista, juuri sellaista mistä pidän. Vanha-Vantosta löysin kuistille ne muutamat oleelliset ja tärkeät jutut, mitä olen jo parin kuukauden ajan tuloksetta metsästänyt. Seuraavalla kerralla vilautan teillekin meidän uudistunutta kuistia. Nyt siellä viitsii heilua kamerankin kanssa kun saatiin puutuvat palaset kohdilleen ;)

Vanha-Vanto lahjoitti blogiini arvottavaksi  IB Laursenin sinkkilyhdyn sekä Suomessa käsityönä valmistetun vadelmajugurtille tuoksuvan kynttilän.

Arvonnan säännöt ovat seuraavat:

Yhden arvan saat kertomalla lempparituotteen Vanha-Vanton valikoimasta.

2 arpaa irtoaa olemalla edellisen lisäksi lukijani.

3 arpaa saat lunastettua linkittämällä edellisten lisäksi arvonnan blogiisi. Käytä linkitykseen yllä olevaa kuvaa!

Arvonta alkaa nyt ja päättyy parin viikon kuluttua eli 10.9.2015.

Onnea arvontaan :)

Suklaiset mascarponeleivokset

Kaappia tonkiessa sieltä tipahti monta vuotta sitten Yhteishyvän ruokaliitteestä repäisty sivu. Vilkaisu ja sehän sisälsikin herkulta kuullostavan suklaaleivosohjeen, mitä piti hetimiten päästä kokeilemaan. Ja olihan se herkkua, tuo mascarponella höystetty suklaakaakku! Tätä tulee taatusti tehtyä toistekkin!

SUKLAISET MASCARPONELEIVOKSET n. 12 palaa

Pohja

175 g voita

2 1/2 dl sokeria

4 munaa

2 1/2 dl vehnäjauhoja

4 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

Suklaakreemi

200 g suklaata

250 g mascarponejuustoa

50 g voita

2 rkl tomusokeria

Kuorrutus

100 g suklaata

3/4 dl kuohukermaa

1 rkl voita

1. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Vuoraa leivinpaperilla n. 20 x 30cm vuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteisen uunin alatasolla n. 50 minuuttia. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kahteen osaan.

2. Valmista kreemi. Vaahdota mascarponejuusto, voi ja tomusokeri. Sulata suklaa mikrossa ja sekoita se vaahdon sekaan. Levitä kreemi kakkupohjan päälle. Nosta kreemin päälle toinen kakkupohja.

3. Valmista kuorrutus. Paloittele suklaa. Kiehauta kerma kattilassa. Sekoita joukkoon suklaa ja voi. Valuta sileä kuorrutus kakkupohjan päälle. Laita jääkaappiin tekeytymään vähintään tunniksi. Leikkaa sen jälkeen annospaloiksi ja koristele esim. marjoilla.

Loppuun perinteisesti muutama vinkki (ja itselle seuraavalle kerralle muistiksi)! Leivoksista tulee tosi korkeita kokoon nähden. Jos haluaa matalampia leivoksia kannattaa valita himppasen isompi vuoka. Itse ainakin aion seuraavalla kerralla tehdä matalampia versioita. Vaikka onhan nuo tietenkin näyttäviä korkeina ;) Minulla oli myös alunperin tarkoitus upottaa vadelmia täytteeseen, mutta muistin ne vasta kun aloimme herkuttelemaan. Vadelmilla me kuitenkin höystimme jokaisen suupalan ja kivasti ne toikin raikkautta muuten makeisiin leivoksiin. Suosittelen kokeilemaan jos tykkää vadelmista!

Herkullisia hetkiä!!

Elokuun hehkua

Jos alku- ja keskikesän ilmoissa ei ollut hurraamista, niin loppukesä on antanut parastaan.

Elokuun hehkua. Sitä se on ollut. Kukkien loistoa, lämpimiä, uneliaan viipyileviä päiviä, metsien ja pihamaan herkkuja, pimeitä, tunnelmallisia iltoja, tähtikirkkaita yötaivaita sekä revontulia. Ja ripaus syksyn tuoksua aamun kostealla nurmella. Niin, kyllä syksyn jo haistaa, se tuoksuu pimenevissä illoissa, pellon reunamilla ja siellä aamun kostealla nurmella. 

Niin iloinen ja huoleton kuin kesä aina onkin, huomaan jossakin vaiheessa kaipaavani syksyn tuomaa rauhaa, levollisuutta. Syksy, se taitaa olla itselleni rauhoittumisen aikaa. Saa käpertyä oman kodin suojiin, omaan itseensä. Saa iloita kilpaa syksyn hehkuvan luonnon kanssa, saa tuntea haikeutta ja ikävää, pois lipuvasta kesästä ja syksyn, välillä alakuloisestakin olemuksesta. 

Leivoin yksi päivä (juu ei loppunut makeapuoli niihin pulliin!) suklaisia mascarponeleivoksia. Tehtiin loppukesän värikäs kattaus terassille ja herkuteltiin lasten kanssa leivoksia tuoreiden marjojen kera. Jotenkin minulle tuli siinä leivoksia syödessä tunne, että nämä taitaa olla sitten kesänlopettajaiskahvit (vaikken kyllä kahvia juokkaan!). Ja kyllähän se niin onkin, että kesä alkaa auttamattomasti kallistumaan kohti syksyä.

Tämä kattaus olisi kyllä pitänyt tehdä kultaisena lainehtivan pellon laidalle. Vaan meiltä puuttuu viljapellot tontin reunamilta, joten tyydyttiin terassiin ;) Ja ei sekään oikeasti huono paikka ollut herkutteluun. Ajattelin laitella leivosten ohjeen tähän samaan postaukseen, mutta tästä olisi tullut niin mahdottoman pitkä, joten lähipäivinä tänne putkahtaa sitten ihan oma postaus pelkistä leivoksista.

Pian pois suvi saa, syysharmaa on maa.

Tyly tuuli on tie, suven raastaa se vie.

Kotijärveni nään minä niin yksinään.

Ikävään sinun jälkeesi jään.

Suven säihkyvä sää hetken vain viivähtää.

Kesä pois katoaa, jää autio maa.

Yhä mennehen nään, yhä sen ikävään,

kesän kaukaisen muistoihin jään.

Arvo Ylitalo

Auringon lämmittäviä säteitä sinun päiviisi ♥

Silitysrauta ja tuunattu -lauta

Löysin kirpparilta parilla eurolla puisen silityslaudan lasten leikkeihin. Sen haalistunut ja reikäinen päällinen sai ilman muuta lähtöpassit ja tilalle ompelin uuden raikkaan ja iloisesta päällisen. Juuri sopiva puna-valkopilkullinen puuvilla löytyi Sinellistä. Uuden päällisen myötä puunväriset jalat eivät näyttäneet niin hyviltä, joten koko lauta sai vielä valkoista maalia ylleen.

Meillä on joskus ollut muovinen silitysrauta, mutta jostakin kumman syystä monet muoviset (varsikin kovaa muovia olevat) tahtovat ajan myötä halkeilla ja muutenkin mennä rikki. Sivulauseena mainittakoon, että voi olla ettei meidän lapset ole niitä kaikkein helläkätisimpiä leikkijöitä :O Niin myös kävi tälle silitysraudalle. Ensin siitä lähti palanen ja sitten toinen ja lopuksi pohja meni kokonaan halki. Eihän sellaisella enää tehnyt mitään, eikä kyllä pelkällä uudella silityslaudallakaan. Niinpä päätin tehdä puisen rautaversion. Paksusta liimapuulevystä pohja ja harjanvarresta sekä puupalasta kahva. Muutama ruuvi, pikkuisen lakakittiä sekä maalia pintaan. Ja se oli siinä! Ja taas sivulauseessa mainittakoon etten edes itse saanut jostakin syystä leikattua tuota paksua liimapuulevyä, vaan mies joutui sen minulle leikkomaan. Toivottavasti tämä ei mene ihan heti rikki!

Nyt kelpaa pikkuäitien ja -isin silitellä juuri pyykättyjä vaatteita.

Nuken vaatteetkin kaivettiin ihan erimielenkiinnolla taas esille. Huomasin, minäkin nuken vaatteita penkoessa, että siellä oli muuta tekemäni nukenvaate mitä en ole ikinä tänne laittanut. Keltaisesta lakanakankaasta sekä punaisesta pellavanpalasta tehty mekko ei ole täällä tainnut ennen vilahtaa. Sitten sieltä löytyi myös muutamat nukenpöksyt.

Aika mekkovoittoista nukenvaatetekeleeni on olleet. Ja niitä nukenvaatteita lajitellessa huomasinkin, että nukkeraukoilta puuttuu, muutamaa kaupan bodyä lukuunottamatta paidat kokonaan! 

Lasten leikkikeittiö on muuten vaihtanut paikkaa isompien lasten huoneesta yläkerran aulaan syystä, että puolitoistavuotias pikkuemäntä touhuaa myös mielellään pikkuköökissä. Ja heti kun isompien silmä vältti, niin jo oli neitokainen tyhjentämässä isompien lasten pulpetteja ja muita tärkeitä tavaroita sisältäviä laatikoita ja purnukoita. Niitä useamman kerran kerätessä ja kuullessa isompien nurinaa, päätin koettaa miten keittiökompleksi istuu, vähän tyhjänpanttina olleeseen, aulaan. Ja ihan kiva nurkkaus sinne saatiinkin. Ja samalla pääsi aulakin parempaan hyötykäyttöön.

Mukavaa viikonloppua!

Haaste x3 kera pihamaakuvien

Minua on heitetty kolmella haasteella! Kiitoksia vain ystäväiseni! Nyt kun kerran tunnuin pitkästä aikaa jämähtäneet tähän koneen äärelle, niin vastataanpa sitten samalla niihin 33 esitettyyn kysymykseen!

Ensimmäiseksi tulee Raisa P:n kysymykset!

Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
Oma blogi tuntui hyvältä ja kätevältä paikalta tallettaa itse tehtyjä juttuja.

Oletko hyvissä ajoin- vai viime tipan ihminen?

Miten minusta nykyään tuntuu, että olen siirtynyt sinne viimetipan puolelle... :O

Mikä on lempivärisi?

Tjaaaa... tykkään melkein kaikista väreistä, joten voisin enemmin kääntää kysymyksen inhokkiväriin, joka on vaaleankeltainen. Tiedä mikä siinäkin on, kun monet muut keltaisen sävyt taas ovat kauniita.

Osaatko istua sohvalla tekemättä mitään?

Kyllä sellaistakin on tullut tehtyä, mutta tuntuu, että harvemmin sellainen on mahdollista :)

Mistä haaveilet?

Olenko vähän pliisu, mutta tällähetkellä en keksi arkipäivää suurempia haaveita. Tai oikeastaan voisin laittaa tähän, että olisi mahtavaa päästä joskus käymään Suomen ja Norjan lapissa :)

Mitä teet mieluiten vapaa-ajallasi?

Käsitöitä ja kesällä tykkään puuhastella pihalla. Tai sitten tulee selailtua blogeja ;)

Milloin viimeeksi nauroit vedet silmissä?

Eilen... lasten jutut on välillä aikas huvittavia.

Kuinka paljon käytät aikaa postauksen tekemiseen?

Kyllähän niihin menee aina oma aikansa. Onpas vaikea heittää mitään tunti/minuutti määrää. Edelliseen postaukseen meni kokonaisuudessa ehkä vartti, mutta se taisi olla ennätys. Mutta tuosta voi päätellä, että jos on kuvia paljon ja tekstiäkin löytyy, niin saahan niihin aikaa tuhrattua...

Leivotko usein?

Viime aikoina on tullut leivottua vähän turhankin paljon. Lauantaisen pullanleipojaisten jälkeen päätin, että nyt saa herkut vähäksi aikaa riittää. Pitää siis (yrittää) siirtyä suolaiselle puolelle, kun kuitenkin tykkään leipomisesta.

Onko sinulla viherpeukalo?

En ainakaan tunnustaudu synnyinnäiseksi viherpeukaloksi,
mutta oman pihan myötä on tullut opittua yhtä ja toista kantapään- ja googlenkautta.

Mikä bloggaamisessa on parasta?

Vuorovaikutus teidän ihanien lukijoiden kanssa ♥

Ja se, että käsityöt ym. tekeleet ei jää (yleensä) turhan pitkäksi aikaa ö-mappiin roikkumaan.

Toisena 11 kysymyksen pötkönä tulee Pikku Akan kysymykset.

Mikä on blogisi nimen historia?

Blogia perustaessa ei putkahtanut mitään muuta nimeä mieleen kuin tämä valkoinen talo tarinoi.
Siis kuva- ja tekstitarinoita täältä meidän valkoisesta talosta.

Miksi aloitit bloggaamisen?

Kurkkaa ihan ensimmäinen kysymys!

Mikä on blogisi rakkain/tärkein postaus?

Tähän en kyllä osaa vastata mitään. Ei siis taida mikään postaus olla ylitse muiden.

Teetkö blogiasi enemmän itsellesi vai yleisölle?

Nykyään sekä että.

Millä kolmella adjektiivilla kuvailet blogiasi?

Aika vaikea kysymys, mutta heitetäänpä tälläiset: raikas, iloinen ja kotoinen.

Mitä omaa harrastustasi et ole koskaan vilauttanut blogissasi?

Tykkään musisoinnista ja haaveissa (tässähän olisi ollut yksi haave!) olisi päästä taas joskus, vaikka sinne kansalaisopistoon, musiikkia oppimaan. Vielä reipas vuosi sitten musiikki kuului niihin ainoisiin kodinulkopuolisiin harrastuksiini, mutta se piti laittaa erinäisistä syistä tauolle.

Liittyykö blogisi mitenkään ammattiisi?

Ei liity.

Mikä bloggaamisessa on vaikeinta?

Välillä itselle tuottaa vaikeuksia juurikin tämä tekstin muodostus.
Kirjoitusvirheiden vilahtelua ei voi estää :/
Toisinaan aikapula tuo omat haasteet bloggaamiseen.

Mikä on ensimmäinen käsityömuistosi?

Ekalla luokalla tehtiin vohvelikirjottu tyyny mitä käytettiin joka viikkoisella satutunnilla
(opettaja luki siis ääneen kirjaa).

Oletko mieluummin suunnittelija ja haaveilija vai tekijä ja toteuttaja?

Sanosisin, että kumpainenkin. Hyvin usein tuntuu,
että suunnitelmia on kuitenkin enemmän mitä aikaa niiden toteuttamiseen ;)

Mitä juttuja on tulossa blogiisi syksyn aikana?

Muutama tuunaus on valmistunut nyt loppukesästä,
joten eiköhän ne täällä jossakin vaiheessa vilahda. Toinen varmaan hyvinkin pian!

Viimeisten, mutta ei suinkaan vähäisimpien, kysymyksien laatija on Hanna Mi.

Mitä uutta haluaisit oppia käsitöissä tänä syksynä?

Yksi koukuttu tiskirätti aiheutti halun oppia lisää kyseisestä tekniikasta.
Se on sitten eri juttu mihin aika ja rahkeet riittävät.

Mikä omista tänä vuonna tehdyistä käsitöistä on vaatinut sinulta eniten? Miksi?

Minulla ei ole tainnut olla yhtään "pakollista" käsityötä tänävuonna, joten tämän vuoden käsitöitä on tehty silloin kun aikaa ja innostusta on ollut. Olen kokenut käsityöt vaativiksi lähinnä silloin kun ne pitää saada tiettyyn aikaan mennessä valmiiksi. Koko elämäni vaativin käsityö oli varmaan monta vuotta sitten tekemäni juhlapuku siskoni häihin, siinä meinasi tulla hoppu ja ompeluohjeitakin piti välillä selkeennyttää serkullani puhelimen välityksellä. Mutta mekko tuli ajallaan valmiiksi ja onpa se päässyt häiden lisäksi yksiin toisiinkin juhliin päälle.

Mikä käsityöliike/kangaskauppa on sinun suosikkisi?

Minulla ei taida olla mitään yhtä tai kahta suosikkia.

Mitä käsityötä teet tällä hetkellä?

Muutama tiskirätti odottelee viimeistelyä.

Millaiset blogit saavat sinut innostumaan ja kokeilemaan uutta?
Luovat, ispiroivat, sellaiset missä esitellään uusia ideoita ja tekniikoita. Kauniit kuvat innostavat kokeilemaan uusia juttuja ja sujuva teksi on aina plussaa. Kuvat taitavat olla kuitenkin kaikista tärkeimmät.

Mikä blogisi postauksista on ollut suosituin? Miksi luulet sen kiinostaneen ihmisiä?
Tämä herkkuarvonta-postaus on ylivoivaimen suosikki ja sitä käydään edelleen säännöllisesti kurkkimassa ;) Muut suosikit on tämä ja tämä. En osaa yhtään sanoa mikä saa ihmiset noita kurkkimaan. Ne ei  kuulu niihin omiin suosikkipostauksiin, jos niin voi sanoa :)

Millaiset kuvat ovat sinun mielestäsi blogeissa parhaita?

Valoisat, selkeät ja tarpeeksi suuret.

Mikä on oma kuvasuosikki blogissasi? (Kuva olisi kiva :) )

Enpäs osaa nimetä yhtä kuvasuosikkia.
Toisinaan kuvat onnistuvat mielestäni paremmin ja toisinaan heikommin.

Entä mikä blogissasi julkaistuista töistäsi on sinulle tunnearvoltaan tärkeä?
Jos haluat, kerro mikä siitä tekee tärkeän.

Ensimmäisenä tuli mieleeni kastemekko, missä lapsemme on kastettu. Ompelin sen esikoista odottaessa ja mummuni virkkasi siihen pitsit. Siitä löytyy siis valtavasti tunnearvoa. Täältä löytyy yksi pieni (ja vähän surkea) kuva kyseisestä mekosta.

Onko sinulla tapana tehdä yksi käsityö kerrallaan loppuun, vai teetkö monta yhtä aikaa?

Kyllä minulla on vähän huono tapa tehdä useampaa käsityötä päällekäin. Keskeneräisiä ompeluita saattaa löytyä pöydältäni useita ja sitten saattaa olla vielä joku lankatyö tms. kesken.

Millainen olisi käsitöille/ompelulle varattu huoneesi, jos sinulla olisi mahdollisuus toteuttaa se juuri siten kuin unelmoit? (unohdetaan realiteetit hetkeksi)
Tarpeeksi iso, jossa olisi paaaljon kaappi- ja pöytätilaa. Seiniä kiertäisi avohyllyt johon saisin esille kaikki näteimmät nauhat, napit ja pitsit ym. Eikä haittaisi jos huoneeseen mahtuisi vielä lapsille askartelunurkkaus, niin saattaisin päästä jopa päivällä hetkeksi ompelemaan :)

Tästä taisikin tulla ennätys pitkä posti, niin tekstillisesti, kuvallisesti kuin ajallisesti.

Olen tehnyt tätä näet kolme päivää!!! Joskus sivulliset aiheuttavat yllättäviä käänteitä ja silloin on parempi laitta pillit pussiin ja jatkaa joku muu kerta. Lasten kanssa sattuun ja tapahtuu...

Pssst...En jatka haastetta omalta osalta enää etiäpäin!