Viikonlopun aikaan meillä oli ekat kunnon kesäilmat ja niistä tulikin otettua kaikki ilo irti. Silloin ei malttanut tuhlata aikaa koneen ääressä nököttämiseen. Tänään sää on sateinen ja kolea, joten nyt on hyvä syy istahtaa koneelle ja tehdä postaus meidän reissusta.
Meidän kesälomareissu meni muuten tosi hyvin, mutta pienimmäisen kanssa jouduttiin ensimmäisen viikon jokaisena iltana "taistelemaan" nukkumisesta. Pienin typykkä kun ei osaa nukkua missään muualla kuin omassa sängysä. Ei siis meidän vanhempienkaan vieressä, mikä on kotona kyllä hyvä asia, mutta reissuissa pidemmän päälle hermoille käyvää. Siis se kun toinen huutaa monta tuntia illalla ja välillä öisinkin. Ensimmäisen seitsemän huutoyön jälkeen neiti onneksi tottui sen verran vieressä nukkumiseen ja loppuloman yöt olikin sitten suorastaan oudon hiljaisia. Ja nyt kun ollaan oltu kotona, niin typykkä on herännyt joka yö ja huutanut niin kauan, että on päässyt viereen... Että sillä lailla!
Pienoisen alustuksen jälkeen mennäänkin kunnolla otsikon aiheeseen.
Pakkasin reissuun mukaan alkukesästä ompelemani pari kesämekkoa ja yhden hameen, sillä ajatuksella jos saisin reissussa hyviä taustoja kyseisille vaatteille. Niitä taustoja kyllä olisi ollut vaikka kuinka, mutta sääolot eivät olleet kovinkaan suotuisat hellehepenien kuvailuun. Yksi päivä oli sentään kaunis, jolloin melkein tarkeni olla mekkosiltaan ja päätettiinkin neidin kanssa lähteä kuvaamaan toinen mekko suon laidalle. Mekon väritys kun sointui kauniisti suon väreihin. Ja olihan idea! Saatiin sellainen itikkalauma kimppuumme, että niitä oli suussa ja silmissä ja joka paikassa. Pari kuvaa kerittiin ottaa ja sitten kirjaimellisesti juostiin pois ;)
Muutama tekninen tieto mekosta:
Se on tehty minun lapsuudenaikaisesta mekosta (löytö äidin jemmasta)
ja kangas on ihanan vilpoisaa ja pehmeää pellasekoitetta.
Kaava on taas jostakin vanhasta Ottobrestä, pienin muutoksin toteutettu.
Pieneksi piristeeksi laitoin eteen tereen ja rusetin. Takana on koko mekon pituudelta napitus.
Meidän reissu suuntautui aluksi pohjoiseen, niin kuin monet jo varmasti ensimmäisistä kuvista päättelikin. Yksi ilta päätimme väsyttää lapset perusteellisesti ja kiivetä
Konttaisen huipulle syömään iltapaa. Sieltä avautuikin aivan huikeat näköalat ja jonkun tovin me siellä istuimmekin ja ihailimme maisemia iltapalaa syöden. Harvoin tuleekin syötyä iltapalaa niin upeassa paikassa. Ihan ei meidän väsytysidea toiminut, vaan lapset saivat jonkun virtapiikin kaikesta talsimisesta, eikä kukaan nukahtanut suunnitellusti autoon kun ajelimme seuraavaan yöpaikkaan :o
Kävimme myös patikoimassa
Korouomassa ja sekin oli ihan huikea paikka.
On muuten kauhean vaikea saada kameralle maisemia sellaisena kun ne oikeasti on.
Huomasin, että erityisesti liikkuvaa vettä on tosi vaikea kuvata.
Ja korkeuserot eivät näytä kuvissa oikein miltään.
Korouomassa oli satumaisia kiemurtelevia puroja. Reitin varrella oli myös aivan mahtava koski tai oikeastaan putous kun vesi syksyi n. kymmenen metrin korkeudelta lähes pystysuorana alas ja jatkoi siitä taas kiemurtelevana purona eteenpäin. Putouksen yläpäässä oli näköalapaikka missä söimme eväitä. Ja tuota paikkaa yritin kuvata ja kuvata ja kaikista parhaimman kuvan näette tuossa yllä. Ei siis kauhean kehuttava, eikä siitä oikein selvää saa, saatika, että kuvassa paikka tulisi oikeuksiin.
Korouoman rotkolaakso oli vaikuttava paikka. Kävimme kurkkaamassa paikkaa, mihin muodostuu talvella mahtavan näköinen ja valtavan kokoinen jääputous (kuvassa tuo pieni putous). Ja joka sulaa vasta myöhään keväällä/alkukesällä. Kyllä tuli pieni olo kun seisoimme tuolla rotkon pohjalla ja meitä ympäröi useamman kymmenen metrin korkuiset kalliot. Ja kallion yläpuolella kierteli maakotka ja kaikki on niin pakahduttavan kaunista ja hiljaista tuulen suhinaa ja vaimeaa veden kohinaa lukuunottamatta ♥
Niin, ehkä arvasittekin, että nautin tälläisestä retkeilystä. Tai meidän perheestä taitaa nauttia kaikki.
Pelkää retkeilyä lomamme ei kuitenkaan ollut, vaan pääsimme myös vähän mökkeilemään,
kävimme eläinpuistossa ja tapasimme sukulaisia sekä muita ihania ihmisiä ym. mukavaa.
-
Matkalla tuli istuttua tovi jos toinenkin autossa. Ja ettei pelkkien istumalihasten kulutukseksi automatkat olisi menneet, niin piti kropan tasapanon ylläpitämiseksi käsienkin päästä jotakin tekemään. Matkalla valmistui mm. pitsineulospipo meidän keskimmäiselle neidille.
Ihanan suoria nuo lapsukaiset ovat! Kun sain pipon valmiiksi ja näytin sitä tytölle, niin kommentti oli: "Pipo on ihan sikaruma, kun se on täynnä reikiä. En mä tykkää reikäsestä piposta!". Loman lopulla pipo kuitenkin kelpuutettiin päähän, vaikka silloinkin tokaistiin, että huono pipo, kun se on niin reikänen ;D
|
Tämä kuva otettu meiltä kotoa! |
Ajattelin kyllä koettaa laittaa pipoon vielä trikoovuoren, jos se ei näytä hassulta.
Siten pipo menisi syksymmälläkin.
Pipo on neulottu Blend bamboo-langasta. Voitin useamman kerän kyseistä lankaa
Life with Mari-blogista ja vajaa kerä hempeän vaaleanpunaista lankaa meni tähän pipoon. Puikot olisi saanut olla puolinumeroa pienemmät, mutta minulla ei sattunut olemaan sen kokoisia mukana, että tein niillä mitä oli. Kuvissa pipo on vielä prässäämättä ja näin ollen kaikki epätasaisuudetkin oikein loistaa, mutta älkää antako sen häritä! Ohje pitsineulokseen lötyy muuten samaisesta blogista mistä voitin langat.
Matkalla tuli myös heilutettua virkkuukoukkua, mutta niistä taidankin tehdä ihan oman postauksen.