torstai 30. heinäkuuta 2015

Pääseeköhän nämä vielä käyttöön...


Taannoisella kesälomareissulla meillä oli tarkoitus tytön kanssa kuvata hänen kaikki uudet kesäkuteet. Aikomus kuitenkin jäi erinäisistä syistä eli epäsuotuisten sääolojen takia yhteen mekkoon. Eräänä päivänä pakattiin alkukesällä valmistunut hamonen ja yksi toinen mekko eväiden kanssa reppuun ja lähdettiin pienelle päiväretkelle. Siellä kauniiden maisemien äärellä sitten saatiin vihdoin kuvattua ne.... ...no, vähäiselle käytölle jääneet kesähepenet.



Tytön hame on tehty veljeni hylkäämästä farkkupaidasta tyylillä suunnittele samalla kun leikot. Eli hame on leikelty summissa ja suunniteltu siinä samalla tehdessä. Ja ehkäpä juuri siksi kun visio ei ollut valmiina siitä tuli oikein mieluisa ja onnistunut yksilö. Voisin melkein itsekkin käyttää samanmoista. 

Hameessa on ohut puuvillavuori, jonka alareunaan ompelin jemmasta löytynyttä leveää ja jämäkkää pitsiä. Vyötäröllä olevien nappien ylin nappi on farkkupaidassa kiinni ollut neppari. Kaksi muuta nappia löytyi omista varastoista.


Tätä kaunista pitsistä paitaa en ole tehnyt, vaan voitin sen keväällä Kannelin järjestämässä arvonnassa. Halusin kuitenkin sen täällä vilauttaa, kun paita on ollut tosi tykätty! Se oli juuri passelin kokoinen meidän neidille!




Neiti 6vee sain myös tälläisen retrohenkisen kesäkoltun. Halusin mekosta samanhenkisen mitä tein pikkusiskolle jo tammikuussa. Minulla oli tarkoitus tehdä samistelumekko myös pienimmälle neidille, mutta en silloin joutanutkaan. Ja nyt ei kyllä harmita ollenkaan vaikka mekko jäi tekemättä, sillä isosiskon mekkokin on jäänyt vallan käyttämättä näiden kurjien kesäsäiden takia. Onneksi sentään hame ja voittamani t-paita on päässyt käyttöön ja uskon, että viimeistään sukkahousukelien tultua retromekkokin pääsee käyttöön. 



Tämän Orelmamekon kaava löytyy Mekkotehdaskirjasta. Kangas on kirpparilta löytyneestä patjansuojuksesta. Pikkuisen on jo kankaassa havaittavissa haalistumaa, mutta minusta sydänkuosi oli jotenkin herttainen juuri kesämekkoihin ja ajattelin, että kyllä tuosta kankaasta ommellut hepenet vielä ainakin kotioloissa menee.


Taskut on leikelty mummoni kirjaillusta liinasta. Pitsi kiersi liinan reunaa ja sainkin leikattua taskut niin, että pääsin hyödyntämään pitsin ilman turhia leikkelyitä ja ompeluita. Se on siis käännetty nurinpäin tuohon taskun reinaksi. 


ps. Tuona retkipäivänä ei siis todellakaan tarennut noissa kesäkamppeissa tepastella, vaan jalkaan oli vedettävä tänä kesänä hyvinkin tutuksi tulleet pitkälahkeiset pöksyt. Ja nuo maisemalliset kuvat on otettu viime viikonloppuiselta reissultamme, mutta ne sopivat hyvin viimeisien kuvien tunnelmaan siksi ne tänne änkesin ;)

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Lettukestit


Pyykkikone laulaa. Pitäisi saada menneen viikonlopun reissupyykit pestyä, jotta saadaan puhdasta vaatetta tulevan viikonlopun reissuun. Kesä... yhtä menemistä ja tulemista. Siltä se menaa tuntua kun selvittelee pyykkivuorta ja siivoaa asuntovaunua, mutta siltikin sitä aina mielellään taas lähtee valloittamaan uusia paikkoja. Ja onhan se tavallaan niin huoletonta olla reissussa.



Ennen viikonloppua löysin vihdoin meidänkin kulmilta kohtuuhintaisia mansikoita. Piti tietenkin leipoa jotakin mansikoiden kaveriksi ja tällä kertaa paistoin kasan lettuja. Niitä sitten herkultiin tuoreiden mansikoiden sekä kermavaahdon kanssa. Kyllä oli hyvää!



Jospa sitä vielä jonkusen marjan saisi, niin riittäisi mansikat koko talveksi. Ja olisi myös kiva päästä leipomaan kesän ensimmäinen mansikkakakku. Yleensä ollaan jo juhannuksena päästy herkuttelemaan mansikkakakulla, mutta tämän kesän kakku on vielä tekemättä.


Pienenkin reissun aikana huomaa aina pihalla tapahtuneen paljon. Nyt oli vihdoin avautuneet ensimmäiset ruiskaunokit ja muut keväällä siemenestä kylvetyt kukkaset. Tänä kesänä onkin tullut tosi vähän napsittua ulkoa kuvia, mutta nyt sitten kiertelinkin kameran kanssa ihan urakalla pihaa.


 Kylvin talon edustalla oleviin kukkalaatikoihin vaaleanpunaisia ja melkein mustanpuhuvia ruiskaunokkeja sekä vaaleanpunasävyisen kesäkukkaseoksen. Kesäkukkaseoksessa kasvoi tälläistä kaunista, herkkää pientä kukkaa. Tunnistaako kukaan mitä se on? Laatikoista tulee laitettua varmasti vielä yleisempääkin kuvaa kunhan ne kunnolla kukkivat.


Viimekesänä istutetut ketoneilikat on aloittaneet myös kukinnan. Takana olevalle jyrkälle rinteelle PitäsiTehdäJotakin, se kun sellainen rytökasa. Haastetta tuo vaan rinteen jyrkkyys. Talvella siitä saa mitä mainioimman pulkkamäen. Tosi sekin on ollut liian jyrkkä lapsille, mutta minä ja mies ollaan saatu siitä hyvät vauhdit ;) Ja ehkä lapsetkin siitä vielä joskus uskaltavat laskea.


Ketoneilikoiden vasemmalla puolella kukkii jalokurjenpolvi...


sekä värillä yllätysta tuottanut akileija. Luulin nimittäin ostaneeni vaaleanpunaista akileijaa.


Yllätystä tuotti myös tänä kesänä Viherpeukaloilta ostettu lehtoakileija. Olen lähes varma että ostin ne pinkin värisenä ja sata varma, että niiden olisi kuulunut olla tämän näköisiä. No, aina ei voi kaikki näköjään mennä suunnitelmien mukaan ja ihan hienoja nämäkin ovat, tosin kauniimpia mielestäni olisivat olleet ne mitä luulin saavani.


Mutta kesän positiivisin yllättäjä on kuitenkin ehdottomasti viime kesänä istuttamani Itoh-pioni Julia Rose. En todellakaan osannut odottaan juurakosta istutetun pionin tekevän jo tänä kesänä kukkaa, mutta niin se vain teki. Yhden pienehkön, mutta kuitenkin. Miten yksi kukka voikaan tehdä niin iloiseksi!?


Kohta alkavat ruusut kunnolla kukkia. Sitä odotan jo malttamattomana. Tänä kesänä istutetussa köynnösruusussa on lupaavan paljon nuppuja.


Muutamaa valtavaa ruusua olen saanutkin jo ihastella ja tuoksutella. Ruusuistakin tulee varmaan laiteltua lisää kuvia kunhan kaikki kukat avutuvat kunnolla. 



Viime kesänä tekemäni kioski on ollut kovassa käytössä ja muuntunut leikistä riippuen vaikka mihin. Keväällä minulla oli ajatuksena laudottaa tuo toinen sivu ylös asti, kun kuistin rempasta jäi taas purkulautaa (viime kesänä lauta loppui kesken). Meidän pienin on vaan nykyään myös innokas kioskin pitäjä, että sehän jäi kun ajattelin, että pystyn pitämään pienimmän touhuja paremmin silmällä kun näen kioskiin sekä sen taakse. Kioskin edessä olevaan rinteeseen ladoin kiviä ja kivien väliin siirsin karpaattienkellot toisesesta penkistä. Kiviröykkiön edessä on myös kukkapenkki, jota olen tänä kesänä yrittänyt parannella, kun siinä olevat kukat ovat kukkineet vähän huonosti. 


Täällä paistaa aurinko, joten on melkein tyhmää istua koneella ja näpytellä postausta, 
sen verran harvinaisia nämä kauniit ja suht lämpimät päivät ovat tämä kesänä olleet...

Aurinkoista tiistaita sinullekkin

torstai 16. heinäkuuta 2015

Vanhoja kirjoja




Löysin keväällä kirpparilta useita vanhoja kirjoja, jotka jemmasin kevyeksi kesälukemiseksi itselle. Rakastan vanhojen kirjojen tunnelmaa, niiden kuluneita kansia, luettuja sivuja ja kauniita kansikuvia. Ja jos kirpparilla sellaisia tulee vastaan kohtuu hinnalla päätyvät ne helposti ostoskoriini.



Mutta ei, en kelpuuta kuitenkaan kaikkia kirparilta löytämiäni vanhoja kirjoja, sillä niitähän sieltä löytyy pilvin pimein. Lasten ja nuorten kirjat on parhaimpia, niitä yleensä ostan. Rakastan satuja ja lapsellisia kertomuksia. Sellaisia mitkä voi jättää illalla mihin kohtaa tahansa kesken ja jatkaa vaikka ensi viikolla tai silloin kun seuraavan kerran luetuttaa. Sellaisia, joissa on sopivasti entisajan henkeä, tiedättekö!?



Jo ennen kuin osasin edes haaveilla omista lapsista, ostelin itselle satukirjoja. En tiedä mikä niissä edelleenkin viehättää. Ehkä se lapsellinen luottamus ja kerrontatapa sekä sadunomaisuus, jossa melkein kaikki on mahdollista. Anni Swanin kirjat on ihania samoin L.M. Montgomeryn ja onhan niitä vaikka mikä joiden kerronta uppoaa omaan sielunmaisemaani.



Tunnustautuuko kukaan teistä vanhojen kirjojen ystäviksi?
Entä lasten kirjojen ja satujen?


Kyllähän minulla tulee luettua myös nykypäivänä kirjoitettuja kirjoja, mutta niidenkin tapahtumat pitää olla muuaalla kuin tässäpäivässä. Historialliset kirjat on ykkösiä ja tämän päivän kirjailijoista kirii etunenään Enni Mustonen. 



Minkälaisia kirjoja sinä luet vai luetko kenties ollenkaan?

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Iloisen mielen kukkasia




Keränloppuja. Langanpätkiä.
Jämälankoja, josta syntyi kesän iloisimmat kukkaset.
Autossa lomareissulla virkattuja. 
Aina kun maisemat kävivät liian yksitoikkoisiksi syntyi uusi kukkanen.



Minusta näistä tuli hauskoja. Kesäisen pirteitä ja värikkäitä. Ihanan iloisia yhdessä.
Osa langanpätkistä oli niin lyhkäsiä, että niillä sai tehtyä vain esim. kukkasen keskustan. Ja varmaan niiden vajaamittaisuuden takia uskalsin yhdistellä ennakkoluulottomasti eri värejä tosiin. Oikeastaan tuo värien yhdisteleminen oli ihanaa puuhaa. Pitäisi opetella muissakin jutuissa yhdistelemään värejä ennakkoluulottomasti. (Ehkä joku miettii, että eipä nuo yksittäiset kukat niin värikkäitä ole, mutta minulle ne on, kun olen vähän surkea, mitä tulee värien yhdistelemiseen ;D ).



Ja mihin nämä 17 kukkaa sitten päätyivät?


Osasta tein pinnejä, osa päätyi pompuloihin ja muutamat jäivät odottamaan parempaa käyttötarkoitusta. 
Ehkäpä joku jäljelle jäänyt pääsee koristamaan joskus tyttöjen mekkoa :)


Matkalla tuli myös aloitettua ihka ensimmäinen tiskirätti, mutta se jäi pahasti kesken.
Jospas se ne kuitenkin valmistuu vielä kesän aikana!

RIKÄSTÄ VIIKONLOPPUA!!

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Lomakuvia ja reissukäsitöitä


Viikonlopun aikaan meillä oli ekat kunnon kesäilmat ja niistä tulikin otettua kaikki ilo irti. Silloin ei malttanut tuhlata aikaa koneen ääressä nököttämiseen. Tänään sää on sateinen ja kolea, joten nyt on hyvä syy istahtaa koneelle ja tehdä postaus meidän reissusta.

Meidän kesälomareissu meni muuten tosi hyvin, mutta pienimmäisen kanssa jouduttiin ensimmäisen viikon jokaisena iltana "taistelemaan" nukkumisesta. Pienin typykkä kun ei osaa nukkua missään muualla kuin omassa sängysä. Ei siis meidän vanhempienkaan vieressä, mikä on kotona kyllä hyvä asia, mutta reissuissa pidemmän päälle hermoille käyvää. Siis se kun toinen huutaa monta tuntia illalla ja välillä öisinkin. Ensimmäisen seitsemän huutoyön jälkeen neiti onneksi tottui sen verran vieressä nukkumiseen ja loppuloman yöt olikin sitten suorastaan oudon hiljaisia. Ja nyt kun ollaan oltu kotona, niin typykkä on herännyt joka yö ja huutanut niin kauan, että on päässyt viereen... Että sillä lailla!
Pienoisen alustuksen jälkeen mennäänkin kunnolla otsikon aiheeseen.


Pakkasin reissuun mukaan alkukesästä ompelemani pari kesämekkoa ja yhden hameen, sillä ajatuksella jos saisin reissussa hyviä taustoja kyseisille vaatteille. Niitä taustoja kyllä olisi ollut vaikka kuinka, mutta sääolot eivät olleet kovinkaan suotuisat hellehepenien kuvailuun. Yksi päivä oli sentään kaunis, jolloin melkein tarkeni olla mekkosiltaan ja päätettiinkin neidin kanssa lähteä kuvaamaan toinen mekko suon laidalle. Mekon väritys kun sointui kauniisti suon väreihin. Ja olihan idea! Saatiin sellainen itikkalauma kimppuumme, että niitä oli suussa ja silmissä ja joka paikassa. Pari kuvaa kerittiin ottaa ja sitten kirjaimellisesti juostiin pois ;)


Muutama tekninen tieto mekosta:
Se on tehty minun lapsuudenaikaisesta mekosta (löytö äidin jemmasta)
ja kangas on ihanan vilpoisaa ja pehmeää pellasekoitetta.
Kaava on taas jostakin vanhasta Ottobrestä, pienin muutoksin toteutettu.
Pieneksi piristeeksi laitoin eteen tereen ja rusetin. Takana on koko mekon pituudelta napitus.




Meidän reissu suuntautui aluksi pohjoiseen, niin kuin monet jo varmasti ensimmäisistä kuvista päättelikin. Yksi ilta päätimme väsyttää lapset perusteellisesti ja kiivetä Konttaisen huipulle syömään iltapaa. Sieltä avautuikin aivan huikeat näköalat ja jonkun tovin me siellä istuimmekin ja ihailimme maisemia iltapalaa syöden. Harvoin tuleekin syötyä iltapalaa niin upeassa paikassa. Ihan ei meidän väsytysidea toiminut, vaan lapset saivat jonkun virtapiikin kaikesta talsimisesta, eikä kukaan nukahtanut suunnitellusti autoon kun ajelimme seuraavaan yöpaikkaan :o


Kävimme myös patikoimassa Korouomassa ja sekin oli ihan huikea paikka.



On muuten kauhean vaikea saada kameralle maisemia sellaisena kun ne oikeasti on.
Huomasin, että erityisesti liikkuvaa vettä on tosi vaikea kuvata.
Ja korkeuserot eivät näytä kuvissa oikein miltään.



Korouomassa oli satumaisia kiemurtelevia puroja. Reitin varrella oli myös aivan mahtava koski tai oikeastaan putous kun vesi syksyi n. kymmenen metrin korkeudelta lähes pystysuorana alas ja jatkoi siitä taas kiemurtelevana purona eteenpäin. Putouksen yläpäässä oli näköalapaikka missä söimme eväitä. Ja tuota paikkaa yritin kuvata ja kuvata ja kaikista parhaimman kuvan näette tuossa yllä. Ei siis kauhean kehuttava, eikä siitä oikein selvää saa, saatika, että kuvassa paikka tulisi oikeuksiin.



Korouoman rotkolaakso oli vaikuttava paikka. Kävimme kurkkaamassa paikkaa, mihin muodostuu talvella mahtavan näköinen ja valtavan kokoinen jääputous (kuvassa tuo pieni putous). Ja joka sulaa vasta myöhään keväällä/alkukesällä. Kyllä tuli pieni olo kun seisoimme tuolla rotkon pohjalla ja meitä ympäröi useamman kymmenen metrin korkuiset kalliot. Ja kallion yläpuolella kierteli maakotka ja kaikki on niin pakahduttavan kaunista ja hiljaista tuulen suhinaa ja vaimeaa veden kohinaa lukuunottamatta


Niin, ehkä arvasittekin, että nautin tälläisestä retkeilystä. Tai meidän perheestä taitaa nauttia kaikki.
Pelkää retkeilyä lomamme ei kuitenkaan ollut, vaan pääsimme myös vähän mökkeilemään,
kävimme eläinpuistossa ja tapasimme sukulaisia sekä muita ihania ihmisiä ym. mukavaa.
-

Matkalla tuli istuttua tovi jos toinenkin autossa. Ja ettei pelkkien istumalihasten kulutukseksi automatkat olisi menneet, niin piti kropan tasapanon ylläpitämiseksi käsienkin päästä jotakin tekemään. Matkalla valmistui mm. pitsineulospipo meidän keskimmäiselle neidille. 


Ihanan suoria nuo lapsukaiset ovat! Kun sain pipon valmiiksi ja näytin sitä tytölle, niin kommentti oli: "Pipo on ihan sikaruma, kun se on täynnä reikiä. En mä tykkää reikäsestä piposta!". Loman lopulla pipo kuitenkin kelpuutettiin päähän, vaikka silloinkin tokaistiin, että huono pipo, kun se on niin reikänen ;D

Tämä kuva otettu meiltä kotoa!
Ajattelin kyllä koettaa laittaa pipoon vielä trikoovuoren, jos se ei näytä hassulta.
Siten pipo menisi syksymmälläkin.

Pipo on neulottu Blend bamboo-langasta. Voitin useamman kerän kyseistä lankaa Life with Mari-blogista ja vajaa kerä hempeän vaaleanpunaista lankaa meni tähän pipoon. Puikot olisi saanut olla puolinumeroa pienemmät, mutta minulla ei sattunut olemaan sen kokoisia mukana, että tein niillä mitä oli. Kuvissa pipo on vielä prässäämättä ja näin ollen kaikki epätasaisuudetkin oikein loistaa, mutta älkää antako sen häritä! Ohje pitsineulokseen lötyy muuten samaisesta blogista mistä voitin langat.

Matkalla tuli myös heilutettua virkkuukoukkua, mutta niistä taidankin tehdä ihan oman postauksen.