Kevätauringon värinen

Jatketaanpas eilisen päivän keltaisissa tunnelmissa.
Ulkona tulee taivaan täydeltä lunta, eikä ihanasta kevätauringosta ole enää tietoakaan.
Meillä kotona kuitenkin pyörähtelee iloisen keltainen hulmuhelma
ja tuo väri tuo tuulahduksen keväästä takatalvesta huolimatta.

Keskimmäiselle neidille ompelin mun lempparikirjasta eli Mekkotehtaasta pirtsakan kevätmekkosen.
Mallina on Riine, joka niinikään kuuluu tämänhetkisiin lemppareihin kyseisestä opuksesta.
Riinejä olen ennenkin tytöille tehnyt ja niitä voit kurkata täältä, täältä ja täältä.

Kankaaksi valikoitui mummolta peritty keltainen pussilakana. Juuri sopivan pehmeäksi kulunut.
Lisukkeeksi oli pakko taas tunkea pätkät pitsiä ja vuoriin sekä kanttauksiin löytyi palanen,
juuri passelia, keltaista pilkkupuuvillaa.

Jotenkin keltainen väri on iskenyt tänä keväänä.
Ei minulla ole ikinä kyllä ollut mitään keltaista väriä vastaan,
mutta tänä keväänä se on erityisesti iskenyt.
Itsellekkin olen ommellut jotakin keltaista, mutta siitä lisää tuonnenpana.

Vilautanpas vielä palasen IkuisuusProjektiksi kutsuttua tekelettä.
Jospas sitä saisi taas ispiksen jatkaa tuota.
Alkutekijöissähän automatto on ja aikamoinen tikuttaminen vielä edessä.
Mutta täytyy edetä kortteli kerralla ja toivoa, että se joskus valmistuisi.

Onko sinulla sellaisia töitä mitkä ei meinaa valmistua?
Tai valmistuminen on h-i-d-a-s-t-a?

Leppoisaa hiljaista viikkoa juuri sinulle ♥

Palmusunnuntaina

Keltainen on ehdoton pääsiäisen väri

ja kevään väri.

Se on raikkaudessaan ja iloisuudessaan kuin lupaus tulevasta ihanasta kesästä.

Hyvää palmusunnuntaita!!

♥♥♥

Pupu askarteluja

Pääsiäinen lähestyy huimaa vauhtia.

Muutaman päivän päästä on jo palmusunnuntai ja sitten alkaakin pääsiäisviikko.

Tykkään, että isommat juhlapyhän näkyvät meillä kotona ja

niinpä kaikki pääsiäiskoristeet on päässeet lipastoja ja pöytiä koristamaan.

Löysin Sinellistä pupukiiltokuvia, jotaka sopivat mielestäni hyvin pääsiäiseen.

Askartelin niistä, pahvista ja tuollaisesta mistä lie-nauhasta kuvia ulkoa haettuun risukimppuun.

Tällä kertaa kuvat saavat puhua puolestaan, kun

aivot lyö ihan tyhjää, eikä juttu oikein nyt luista.

Parasta siis kait painua pehkuihin kun kellokin alkaa olla melkein paljon.

Kauniita unia :)

Olkkarin kaunotar

Edellisessä postauksessa mainitsinkin sohvanmetsästyksestämme 

ja viime vuoden puolella ihmettelin täällä ääneen meidän sohvaproblematiikkaa.

Siitä pääset lukemaan tästä.

Niinhän siinä loppupeleissä kävi, että mieskin viimein lämpeni puusoffa-ajatukselle niin, että tuli jopa itsekkin kanssani kurkkimaan lähialueemme puusohva tarjontaa. Viimein löytyi mieleinen, 

joka täytti molempien kriteerit ja jota voitiin lähteä katsomaan.

Ja niin olkkarin tarina sai jatko-osan, kun kotiin kannettiin iltahyöhään uusi sohva.

Ja voinette arvata, että tämä mamma on ollut aivan myyty tälle uudelle ihanuudelle.

Kyllä tuota kelpaa arkiaskareiden välissä ihastella. 

Katsokaapa itsekkin millaisia kauniita yksityiskohtia sohva on täynnä ♥

Molemmat nahkasohvat saivat siis lähtöpassit uuden kaunottaren tullessa taloon.

Kolmen istuttavan sohvan paikalle pääsi tämä uusi vanhus, mutta...

kahden istuttavan entiselle asuinsijoille joutui evaakkoon kuistissa majaillut lipasto.

Täällä huushollissa kun taas rempataan. 

Kuisti on kyllä jo kertaalleen rempattu, mutta tänä talvena meitä on alkanut ärsyttämään se, 

ettei se ole ollut kuin puolilämmin. Niin epäkäytännöllinen pikkuväen kanssa ja muutenkin. 

Kohta sen kuitenkin pitäisi olla aivan yhtä lämmin kuin muukin talo, 

jotenka lipasto pääsee omalle paikalle.

Ja sittenpä me joudutaan miettimään, mitä pienemmän ikkunan alle laitetaan.

Ideoita on kyllä jo satanutkin, sekä omasta että miehenkin suusta. Se on selvää, että olkkaan tarvitaan lisää takapuolenalusia, joten jotain istuimistoa on suunnitteilla. Ikeassa molemmat ihastuttiin erääseen nojatuoliin, mutta kyseisen nojatuolin väritykset sotivat meidän olkkarin väritystä vastaan. Sitten siellä oli myös tosi nätti sohva, joka pääsi myös harkintalistaan. Onneksi tässä on aikaa harkita ja vatvoa kun ei se kuisti sieltä kuitenkaan niin äkkiä valmistu. Vaikka tässä kohtaa toivonkin sen äkkiä valmistuvan, nimittäin eteisettömyys lapsiperheessä ja vielä tälläisillä kura/loskakeleillä ei ole se kaikkein mukavin juttu. Mutta ei auta marinat, näillä nyt mennään.

Kesällä olisi tarkoitus saattaa puusohvan pintaan jokin vaalea väritys.

Tosin nyt kun tuota kaunotarta on tuossa tovin puunvärisenä katsellut, 

niin en ole ollenkaan varma haluanko siihen mitään väriä päälle.

Mitä mieltä te olette, raaskisitteko maalata/vahata sohvaa? 

Ja minkä värin siihen laittaisitte?

Sen ainakin päätin etten ennen tee sille mitään, 

ennen kuin olemme löytäneet olkkariin ne nojatuolit tai sen toisen sohvan.

Loppuun vielä kurkistus olkkarin puolelta punaiseen kammariin

ja sen jälkeen toivottelenkin kaikille

reipasta uuden viikon alkua!!

Köökistä

Minulla meinaa valokuvat vallan homehtua koneelle.

Köökistä on tullut napsittua kuvia, mutta siellä ne on odotelleet... 

näköjään tätä päivää.

Ei siis mitään erikoista. 

Itselle näitä samoja hyllyjä ja kannuja, mutta ehkä jollekin uusia.

Näkymää eteisestä keittiöön. 

Jostakin syystä tykkään tälläisistä kuvista missä näkyy kahta eri huonetta. 

Ja huomaatteko, arkun kansi on edelleen kiero ja tuskinpa se siitä enää mihinkään oikenee.

Mutta eipä se ole onneksi haitannut.

Muutama aika sitten kävimme elämysmatkalla Ikeassa. Elämysmatkan siitä teki se, että meillä oli koko pesue mukana. Sohvanmetsästystä siis koko perheen voimin. Oikeasti reissu meni tosi hyvin, vaikka täytyy myöntää, että muutama hikikarpalo tuli vuodatettua matkalla kyseiseen kauppaan. Sohvaa emme Ikeasta kuitenkaan ostaneet, vaan sen me haimme muualta ja siitä kuulette lisää joku muu kerta. Jotakin pientä Ikeasta tarttui kuitenkin mukaan, kuten kehys kaapista löytyneelle sievälle ruusujulisteelle. Aika huippua tehdä sellaisia löytöjä kotoa, minkä olemassa olon on tyystin unohtanut. Tosin sellaista sattuu äärimmäisen harvoin.

Pientä juhlanpoikastakin täällä on muutama tovi sitten vietetty. 

Tai vietetty ja vietetty, mutta sen verran kuitenkin, 

että lasten painostuksesta on juotu jätskikakkukaffet ;D

Nyt taidan alkaa pistelemään keittoa piskeen ja 

sitten tämä mamma lähteekin kaupan kautta vapaaillan viettoon. 

Luvassa olisi hyvää seuraa ja käsitöitä. Ei paha!

Kohta en enää kehtaa...

Aurinkoinen alkuviikon tervehdys sekä terkkuja Tukholmasta!

Me päästiin tekemään pieni pyrähdys naapurimaahan viikonloppuna ja vielä miehen kanssa ihan kahdestaan. Ja vaikka univelka taisi taas vain lisääntyä, niin pieni irtiotto arkisesta aherruksesta teki todella hyvää. Onhan se ihan erilaista päästä haukkaamaan muutakin kuin kotipitäjän ilmaa. Valokuvia minulla ei reissusta ole, kun päätin ennen lähtöä, että tänä viikonloppuna olen lomalla kaiken muun lisäksi myös kamerasta (että käsitöistä).

Mutta nyt tuohon otsikkoon...

Nyt pitää laittaa äkkiä tämä lopputalvesta neulomani pipo tänne, kun kohta on jo niin kevät etten kehtaa täällä talvitamineita esitellä. Juu ja se kevät on enemmän kuin huippu juttu. Eikä yhtään haittaa vaikken päässyt tänä talvena tätä pipoa edes käyttämään. Onpahan sitten ensi talven paukkupakkasille heti kunnon päänlämmikettä saatavilla. Tänä talvena kun heräsin pipottomuuteen (siis tämmöisen lämpimäisen) vasta niinä päivinä kun trikoopipon läpi tuntuivat korvat paleltuvan.

Tämä taisi olla oikea epäonnenneulomus kun vasta kolmas yritys onnistui. Kolmannella kerralla taas ajattelin, että olisi ollut viisaanpaa ottaa joku ohje ja yrittää sillä, mutta kun halusin juuri tälläisen vinopalmikkopipon. Tämä on tehty kuvanmukaisesti suorakaiteen mallisesta palasesta ompelemalla reunat yhteen. Yläpuoliskon kuoroin vain langalla kokoon. Latvaan piti laittaa vielä tupsu heilahtelemaan, kun paksun neulomuksen kuromisesta huippu jäi tietenkin rumaksi. Lopuksi vielä trikoovuori sisälle (ettei tälläistä herkkähipiäistä kutita) ja puunapit ompeleen viereen ja uusi talvipipo oli siinä.

Ja tosiaan tätä en ole päässyt edes vielä koeajamaan, kun yhtäkkiä lumisateet vaihtuivat vedeksi joka nyttemmin on muuttunut auringon lämpöisiksi säteiksi. Niin, että kyllä se kevät taitaa täällä olla. Katsokaa vaikka, minun jouluruusunikin on avannut nuppunsa ♥

Ihanaa...

... naistenpäivää teille kaikille naispuolisille lukijoilleni ♥

Ja lämpöiset tervetulotoivotukset kaikille teille uusille lukijoille,

jotka olette viimeaikana tupsahtaneet tänne!!

Perhostunika ja laskosleggarit numero kakkoset

Nyt tulisi keskimmäisen neidin collegesetti tänne blogiin asti.

Kuvaamisessakaan ei mennyt niin kauan kuin isosiskon samasta kankaasta tehdyssä sydäntunikassa ;)

Välistä käy mielessä, että mitä sitä nyt kirjoittaisi tänne päätyneistä vaatekappaleista. 

Eikö kuvista näe jo sen kaiken oleellisen.

..  .... ..

Niin, tässähän on siis omalla kaavalla leikelty collegetunika, jonka eteen aplikoin pitsiverhosta perhosen ja ompelin perhoselle pienistä helmistä tuntosarvet. Niin ja raglansaumoihin laitoin vielä pitsinpätkät.
Siis niin kuin kuvista näette.

Paitsi, että...

En ajatellut ollenkaan kangasta leikellessä trikootunikakaavalla, että tämä kyseinen kangas ei jousta ollenkaan. En oikeastaan ajatellut sitä ennen kuin tyttö koetti melkein valmista mekkoa. Ja eihän sitä meinannut saada tytön päälle. Siispä piti leikkoa vielä sivusaumat auki ja leikatta jääneistä kangassoiroista lisäpalat sivusaumoihin kiinnitettäväksi.
Ja sivuseikkana mainittakoon, ettei kangasta jäänyt levennysoperaation jälkeen enää edes tilkkulaatikon täytteeksi.
Soiron toisen reunan ompelin vaan etukappaleen päälle ja minusta siitä tuli kivan rouhean näköinen.
Toki jos muuten vaan noita soiroja tulee vielä sivusaumoihin laitettua ne pitäsi olla leveämmät, ettei vaate näytä ihan "korjatulta". Ja tämä taas niinkuin itselle muistiksi.
Lisää rouheutta sain jättämällä helman kääntämättä.
Vähän jännitti, että miten helma käyttäytyy pesussa, kun sitä ei ollut käännetty, muttei sille mitään onneksi tapahtunut.

Tunika sai kaveriksi laskoslegginssit, samanlaiset kuin isosiskollakin.

Nämä onnistuivat jo paremmin.

Tämän neidin kanssa meinaa kuvaamiset mennä aina ihan pelleilyksi...
Vaikka vaikeahan se on varmaan olla muutama minuutti paikoillaan,
jos on tottunut menemään sata lasissa aamutuimasta iltamyöhään ;D