lauantai 28. helmikuuta 2015

Sydämellisiä muffinsseja


Nyt tulisi yksi jemmapostaus.
Aikomukseni oli julkaista tämä jo ystävänpäivänä,
mutta silloin oli ystävänpäiväfiilikset pikkasen hukassa.

Mutta eikö sitä voi ystäviä muistaa ihan minä päivänä tahansa, jotenka...


...istahdappa hetkeksi minun seuraani nauttimaan suussasulava sydämellinen muffinssi
ja kupponen kuumaa.



Toivottavasti maistui, ystäväiseni!

Vaikka en tunne teitä lukijoita ja blogiystäviä kasvotusten kuin joitakin, olette silti jokainen tärkeä,
ilman teitä tämä homma muuttuisi äkkiä ei-niin-mielekkääksi-yksinhöpöttelyksi 


Ihmisiä ei kerrallaan tunne monta,
ystäviä paljon vähemmän,
ja jokainen heistäkin
on joka hetki eritavalla läheisempi.

Hannu Salakka


Kinuskikissan sivuilta bongasin hauskan idean muffinsseista, jotka kätkevät sisälle kivan yllätyksen.
Olen kokeillut tällä piilokuvio tekniikalla tehdä peruskuivakakkua useamman kerran, mutta huonoin tuloksin. Nyt kun tämä muffinssikokeilu otti ja onnistui taidan kokeilla uudelleen sydämellista kuivakakkuakin. Varsinkin juhliin tuolla idealla saisi tehtyä näyttäviä kuivakakkuja.

ps. Oikeasti tuo sydänkuvio ei toimi yhtään muffinseissa ellei niitä puolita.
Vaikka muffinssin aloittaa syömään oikein päin, siis kuvoon nähden, niin sydän näyttää pelkältä suklaaköntiltä muffinsin sisällä...
Mutta ihan hyviä ne silti olivat ;)

Mukavaa lauantaita

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Ripaus vaaleanpunaista


Kiitoksia kaikille edellisen postauksen kommentoijille

Aina ei tosiaan elämä mene niin kuin sen itse toivoisi menevän.
Niin kuin jokunen tuolta alakerran rivien välistä lueskelikin.
Ja sen vuoksi täällä blogissakin on ollut tavallista hiljaisempaa.
Mutta onneksi tässä mennään kovaa kyytiä kevättä ja valoa kohti
ja sehän ei voi tietää kuin hyvää, eikö..!



Nyt sain vihdoin kuvattua jo viime kuun lopussa valmistuneen vaatesetin :)



Vanhin neiti sai siis harmaasta collegesta hupparitunikan (OB 4/2014) ja joustocollegesta leggarit.

Harmaata kokonaisuutta rikoin tekemällä hihaan hempeän sydämen.
Onko tuo nyt alikeompelua vai mitä? Sydän näkyy parhaiten ekassa kuvassa.
Huppu sai vuoriksi samaista ruusupuuvillaa mitä hihastakin löytyy ja hupun reunaan piti laittaa vielä pitsi kiertämään. Niin ja nappilistaan piti laittaa aivan tavalliset napit, kun siihen hätään ei löytynyt omasta jemmasta valkoisia neppareita.



Tulipa muuten aikas kiva ja hempeä lopputulos, olematta kuitenkaan liian lässy.
Harmaa, vaaleanpunainen ja pitsi, ihanan tyttömäinen yhdistelmä

Leggissien kiva laskosidea on napattu Kristan blogista.
Itse en vaan saanut näistä ekoista laskosleggareista läheskään yhtä kivoja mitä Krista.

Pöksyt olisivat saaneet olla ihan himppasen verran leveämmät ja laskokset kaikin puolin pikkuisen tiheämmin. 
Tämä siis itselle muistiksi seuraavaa kertaa varten.



Eilen jaksoin/pääsin pitkästä aikaa istuutumaan ompelukoneen äreen
ja hyvältä se taas tuntui painaa kaasua ja olla ajattelematta mitään erikoista.
Eilisen seurauksena keskineidin collegesetti odottelee henkarissa kuvausta.
Sitten silläkin olisi paremmat mahdollisuudet päätyä tänne...

tiistai 17. helmikuuta 2015

Vuoristoradan kyydissä


Onni hiipi jokaiseen soluun asti.
Ilo kupli sisällä,
tulvi kasvoihin asti,
tuli ulos nauruna.

Ilon ja onnen varjona hiipi pelonpeikko.


Yksi hetki ja
huomaat istuvasi kuopassa
tyhjänä.

Suru ja ikävä seuralaisina ei ole helppo kivuta ylös.


Silti uskon ja luotan
elämä kantaa,
oikaisee väsyneen selän, suorii siivet,
kuiskaa; heikoillakin siivillä pääsee lentämään.


Tänään on niin helppo olla onnellinen omasta perheestä.
Lapsista, miehestä.
Elämän suurimmista lahjoista.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Mantelittomat Runebergin tortut


Kerran vuodessa pitää päästä herkuttelemaan Runebergin tortuilla.
Juup, huomennahan se päivä vasta on, mutta mepä leivottiin torttuja jo eilen.

Itse pähkinä ja manteli allergisena en voi herkutella kaupan tortuilla (vaikka epäillä sopii, etten niillä kumminkaan herkuttelisi vaikka mantelia voisin syödä!). Niinpä joka vuosi on tullut tehtyä mantelittomia Runegergin torttuja. Näihin torttuihin saa muuten kätevästi hyödynnettyä joululta ylijääneet piparkakutkin.


MANTELITTOMAT RUNEBERGIN TORTUT
n.18 kpl

100 g pipareita
250 g voita
3 dl sokeria
4 munaa
1 dl kaurahiutaleita
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vanilliinisokeria
2 dl kuohukermaa

Kostutus
1 dl vettä
1 rkl sokeria

Koristeluun
vadelmahilloa tai pakastevadelmia
sokerikuorrutetta

1. Hienonna piparit. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon munat.
Lisää kuivat aineet ja kerma taikinaan.
2. Laita muffinipellin koloihin paperivuuat ja lusikoi niihin taikinaa.
Paina pikkulusikalla jokaiseen taikinakönttiin kolo keskelle, jotta tortuista tulee tasaisia päältä.
3. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. 
4. Sekoita veden joukkoon sokeri ja kostuta sokerivedellä jäähtyneet tortut.
5, Koristele tortut lopuksi sokerikuorrutteella ja vadelmilla taikka hillolla.

Jos ei halua käyttää kaupan valmista sokerikuorrutetta se 
valmistuu helposti tomusokerista ja vesitilkasta.


Ja sitten vaan nautiskelemaan!

Leppoisaa iltaa ja
mukavaa huomista Runebergin päivää!!