Yssi vuotias

Meidän vauva täytti yksi vuotta.

Vauva, joka on kävellyt jo hyvän tovin

ja jolla on omaa tahtoa kuin pienessä kylässä konsanaan.

Vauva, joka osaa kyllä ilmaista kun jokin asia ei miellytä

ja joka osaa kyllä ilmaista senkin kun asiat ovat hyvin.

Vauva joka suurimmaksi osaksi päivää kulkee hyväntuulisena aukoen laatikoita ja kaappeja,

pälpättää omiaan ja käy vähän väliä aatimassa äitiä, isää tai isompia sisaruksia ♥

Välillä putkahtaa mieleen, että onkohan meillä oikeasti enää edes vauvaa.

Pikkuisinta pientä piti juhlistaa eilenillalla yhden täytekakun verran.

Vaikka iltakahvisynttärit menivätkin vähän uusiksi,

illasta tuli oikein mukava ja hauska.

Synttärikakuksi tein puolukkakinuskikakun.

Tumman sokerikakkupohjan välistä löytyi tällä kertaa kermaa, rahkaa, tuorejuustoa, puolukoita sekä fariinisokeria. Päälle keittelin kinuskin, josta tuli sitkeää vaikkakin herkkullista.

Tietääkö kukaan ohjetta pomminvarmaan kinuskikuorrutteeseen?

Muut tarjoomukset löytyivätkin omasta sekä kaupan pakkasesta.

Joululta ylijääneet kinkkujuustosarvet sekä suklaakarpalocookiesit maistuivat vielä yllättävän hyviltä.

Keksien ohjeen löydät täältä.

Nyt uudella innolla ja energialla 

(ainakin kovasti näyttää siltä, että yksivuotisrokotteiden kuumeilu ja kärttyisyys alkaa helpottamaan) 

taas kohti uutta viikkoa!

Kalapeli ja muuta touhotusta

Mulla tuppaa olemaan ideoita enemmän mitä aikaa niiden toteutukseen. 

Ja sitten olisi vielä läjä niitä muiden mahtavia ideoita, joita tekisi mieli koettaa itsekkin tehdä. 

Mutta taas tulee vastaan se aika...

Onko tuttua?

Joskus sentäs saa johonkin rakoseen taiottua (välissä se tuntuu oikeasti taikuudelta) omaa aikaa käsitöiden parissa. Ja joskus sitä jopa ilmaantuu useampana iltahetkenä peräjälkeen ihan tuosta noin vaan. Ja se on luksusta, jos mikä. Tälläinen aikaonni potkaisi minua tässä muutama päivä sitten ja tokihan se piti käyttää hyödyksi.

Hyödyksi käytetty aika muuttui siis yhdeksitoista kalaksi ja kahdeksi ongenvavaksi.

Toisinsanoen siis kalastuspeliksi. Kalastuspelin idean olen napannut ripaus tunnelmaa-blogista ja tämä on yksi niistä moooonista toisten kivoista ideoista mitä itsellä on tehnyt mieli toteuttaa.

Kalojen nokissa sekä siimojen päissä on magneetit. Mulla oli varastossa "tavallisia jääkaappimagneetteja", mutta ne ei toimineet kankaan ja vanun läpi, jotenka jouduin hakemaan vähän järeämpiä tehomagneetteja Sinellistä. Ja johan alkoi napata! Välillä jopa niin liian hyvin. Löytyisköhän jostakin kultaisen keskitien omaavia magneetteja!

Vaikka välillä kalat tarttuvat kovinkin ärhäkkäästi koukkuun kiinni ei se ole hidastanut ainakaan meidän kaksi veetä. Todellinen kalamies :)

Meillä jäi syksyllä olkkarin matto ylimääräiseksi, kun löydettiin (tai siis tehtiin mattovaihtarit ystävän kanssa) sinne uusi matto. Entinen olkkarin matto oli prikulleen oikean kokoinen isompien muksujen huoneeseen, mutta ihan valkoisen maton toimivuus mietitytti lastenhuoneessa. Sitten muistin lukeneeni aikaa sitten muutamassa blogissa maton maalauksesta. Alkuperäinen idea taitaa olla jostakin (ja taas mistä?) lehdestä.

Kun kerran omista varastoista löytyi vielä iso pönikkä mustaa kangasväriä niin pakkohan tätä hullutusta oli itsekkin kokeilla. Maalarinteipillä vaan raitoja mattoon ja ei kun sudittelemaan. Oli yllättävän rentouttavaa puuhaa. Ja lopputuloksesta tuli paljon kivempi mitä olin osannut odottaa. Ainut mikä tässä hommassa mietitytti oli se pysyykö raidat kesäisellä mattopyykillä paikoillaan, vaan lähteekö ne leviämään. Olen kyllä silittänyt raidat oikein pitkän kaavan mukaan, joten teoriassa niiden pitäisi pysyä. Ja tähän asti ne on ainakin tukevasti olleet paikoillaan, nimittäin tämä homma on tehty jo vähän ennen joulua, mutta kaiken jouluhössötyksen takia matto pääsee vasta nyt tänne asti.

Yksiin talvimyyjäisiin tuli tehtyä taas läjä maamareita. Tällä kertaa sammakoita ja pesukarhuja.

Naamarin pohjat on paksua huopaa ja silmät ym. on aplikoitu ohkasemmasta huovasta.

Pesukarhusta tuli aika symppis ja omat lapset oli heti pyytämässä, että tekisin heillekin oman pesukarhunaamarin.

Tälläisiä touhuja tänne on kuulunut. 

Seuraavaksi olisi suunnitelmissa ommella muutama vaatekappale tytöille. Toivottavasti sitä ompeluaikaa taas ilmaantuisi jostakin, eikä tarvitsisi alkaa taikuroimaan.

Touhukkaita hetkiä sinullekin ♥

Amaryllis

 Joulukuun alussa ostamani amaryllis on suvainnut avata kukkansa vasta nyt.
Kaikin puolin outo yksilö. Se kasvatti kolme vartta, joista kaksi kuivúi kasaan ennen kukintaa ja ainut eloon jäänyt kasvoi vain pituutta (enkä edes kastellut sitä kuin pikku tilkkasen). Varren pituuden oltua jo toisella metrillä, sain tarpeekseni ja katkasin sen maljakkoon, jossa se vihdoin suvaitsi avata kukkansa.   

Näkymää punaisesta kammarista olkkariin ja eteiseen.

No, iloa se tuottaa näin tammikuun puolenvälin hujakoillakin.
Ja komea on kukka kaikin puolin.

Muutenkin mulla on ollut taas kamalan huono tuuri viherkasvieni  kanssa. Sain jostakin kumman syystä tapettua kaikki kolme kukkaani joulun aikaa. En ole kyllä ikinä ollut mikään viherkasvien kasvattaja, mutta että kaikki kolme kuolivat yhtäaikaa. Ja aivan varmasti kastelin niitä silloinkin säännöllisesti. Marketin tulppaanikimppu paikatkoon nyt tätä vajetta niin kauan, että kerkiän juosta kukkakaupoille.

Pitkästä aikaa tuli tehtyä ihan rehellistä täytekakkua. Kakku lähti yksille synttäreille, mihin päästiin juhlimaan menneenä viikonloppuna. Ulkonäölle ei ole hurraamista, mutta makunsa puolesta kakku oli mitä mainioin.
Mehevän suklaakakkupohjan välistä löytyi appelsiini-suklaarahkaa, päälllinen sai suklaakuorrutteen ja reunat kermahunnun.

Tälläisiä kukka- ja kakkujuttuja maanantai-illalle!

Mukavaa alkanutta viikkoa!!

Kesä keskellä talvea

Päätin osallistua Helmoja ja hepeneitä-blogin kierrätyshaasteeseen. 

Haasteessa piti ommella jotakin uutta kierrätysmateriaaleista. 

Mainittakoon heti tässä alussa, että aluksi olin tekemässä jotakin aivan muuta, mutten löytänyt siihen muuhun tarvittavia metalirenkaita mistään. Ja olen kyllä aivan varma, että ne tarvitsemani metalirenkaat majailevat edelleenkin jossakin täällä kotikolossa, eikä paikassa nimeltä kaatopaikka.

Mutta kun kerta niitä tarvitsemaniani metalirenkaita ei nyt tähän hätään löytynyt ja kaupasta ei saanut haasteompeluun ostaa mitään uutta, niin piti keksiä vaihtoehtonumero kaksi. Kesäksi olin suunnitellut tekeväni keskineidille vanhasta patjanpäälliskankaasta ja mummon kirjomasta liinasta kesäkoltun. Siispä aloitinkin kesävaateompelun näin tammikuun alussa. Nyt en voi keväällä ainakaan kitistä, että taas jäi kesävaatteiden aloitus viimetippaan.

Kaavana kesämekkoon käytin Burdasta (4/2014 ) löytynyttä kaavaa. Kankaana mekossa on siis syksyllä kirpuilta matkaan lähtenyt patjan päällinen (tai mikä lie). Rinnukseen ompelin palasen mummon kirjomaa liinaa ja pätkän samaisesta liinasta leikattua pitsiä. Takana olevat napit on nappilaatikon aarteita. Uudistuotantoa tosin, mutta mitkään vanhat, kierrätetyt napit, eivät sopineet niin hyvin kyseiseen mekkoon mitä nämä valkoiset kangaspäällysteiset versiot.

Tykkään tuosta kirjotusta kuviosta ja silloin kun liinan sain tiesin heti, että liinan kuviot pääsevät uusiokäyttöön tyttöjen vaatteisiin. Monta kuviota on vielä jäljellä ja ideaakin niiden käytöön jo löytyy...

Mekosta tuli oikein mieluinen ja jotenkin suloisen vanhanaikainen.

Luulenpa, että tämä pääsee käyttöön jo nyt sukkiksien ja pitkähihasen kanssa ♥

Ps. Todennäköisesti tulette näkemään sen alkuaikomustyönkin täällä jossakin vaiheessa!

Pitää vaan yrittää löytää ne metalirenksut...

Yksi uusi ja paljon vanhaa

Miten tänä vuonna onkin ollut niin vaikea irrottautua joulunkuplasta pois.

Mielellään olisin vielä jatkanut rentoja ja kiireettömiä kotipäiviä. Nauttinut aikatauluttomuudesta ja siitä kun ei ole tarvinnut tehdä mitään erikoista.

Samaten kun arki iski tähän huusholliin saivat lumetkin kyytiä. Tänään on tullut vettä tuutin täydeltä ja kaunis luminen maisema on enää vain muisto mielenpohjalla. Uhmasimme kuitenkin keskineidin kanssa vesisateista harmaanankeaa päivää ja kävimme terassilla kuvaamassa neidin uusi pipo. Samalla napsin kuvia neidin villakangastakista, jonka olen tehnyt vanhimmalle tytölle, silloin kun hän oli vielä pikkuruinen pallero.

Pohdin eilen illalla laitanko pipoon tupsun vai neulonko siihen rusetin, mutta enpä sitten tehnyt tänään kumpaakaan vaan värkkäsinkin siihen satiininauhasta ja parista napista rusetin. Rusetti on kiinni hakaneulalla, joten sen saa tarvittaessa pois ja vaikka tehtyä sen tupsun, jos rusetti alkaa jossakin vaiheessa kyllästyttämään.

Mulla ei ole tullut piiiitkään aikaan ommeltua muuta kuin pyyherinksuja ja verhojen somimisnauhoja ym. tylsää. Niin sanoinko jo, että tuollaiset on äärettömän tylsää ommeltavaa ja samaten ne syö intoa aloittaa uusia juttuja. Myöhään eilen illalla iski kauhea ompeluinspis ja koneetkin tuli nostettua esille. En kuitenkaan ole vielä päässyt puuta pitemmälle, mutta elättelen toivoa jospas sitä tänä iltana kerkeäisi viettämään hetken laatuaikaa ompelukoneen kanssa.

Kun kerta mitään uutta ei ole vielä muualla kuin mielessä niin kuvattiin keskineidin kanssa enemmänkin näitä isosiskolle aikanaan ommeltuja mekkoja. Teillehän ne on uusia ;)

Niinkuin kuvista näette olen tainnut joskus tykätä enemmänkin punaisesta!

Löytyihän sieltä kaapista sentään yksi muunkin värinen mekko.

Ja nyt kun kerran näitä vanhoja tekeleitä tänne laittelen niin laitetaanpa samaan syssyyn vielä kuva keskineidin pihapiposta, mikä on myös tehty isosiskolle. Pikkuisen on villamyssy kärsinyt ajanoloa ja pipossa onkin havaittavissa pienoista nyppyä, mutta siihenhän ei kannata kiinnittää huomiota. Kannattaa enemmin tarkastella nurjalla neuleella tehtyä kaunista raitaa. Että tykkäänkin tuosta nurjasta raidasta valtavasti ♥ 

Juu ja punainen aikakausi näkyy myös tässä pipossa ;)

Muistatteko muuten vanhasta Marimekon mekosta (klik) ompelemani mekon, jossa minua jäi harmittamaan väljä kaula-aukko. Sain vihdosta virkattua siihen samanlaisen pitsin, mitä mekon taskuissakin on. Kaulapitsin myötä mekon ilmekkin muuutui paljon paremmaksi ja jotenkin tykästyin tuohon kaula-aukossa olevaan pitsiin niin, ettei se taatusti tule jäämään viimeiseksi kaulapitsiksi.

Vielä haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita ja tänne kurkkijoita menneestä vuodesta ja toivottaa teille kaikille
ONNELLISTA ALKAVAA VUOTTA ♥

Säilyttäköön viime vuosi sen mitä rakastit,
tuokoon uusi vuosi sen mitä toivot
ja vieköön vanha vuosi sen mitä taakkana kannat!

Hyvää uutta vuotta!