perjantai 29. elokuuta 2014

Perjantai-illan pulinat



Tänä(kin) vuonna ollaan saatu herkutella oman maan tai oikeastaan omien laatikoiden sadolla.
Meillä kun ei onnistu maassa kasvattaminen kotilo-ongelman (klik) takia. Viime kesänä testasin kasvien kasvattamista jalallisissa kasvilaatikoissa, mikä onnistuikin hyvin. Jätin mullat (muovilla vuorattuihin) laatikohin talveksi, muttei vissiin olisi kannattanut kun molemmat lootat homehtui, vaikka maalikin oli ulkomaalia. Keväällä pesin homeet pois ja maalasin laatikot uudelleen ja hyvin ne ovat palvellet kukkalaatikoina (klik).


Pari laatikkoa piti naputella keväänkorvalla lisää, jotta saan taas kokeilla uusia aluevaltauksia ;D 
Porkkanalaatikon sisällä on muovipalju. Ajattelin testata pysyykö laatikko tällä tavalla hyvänä ensi kevääseen asti...


Avomaankurkut pääsivät kasvamaan saaviin. Tein niille kanaverkosta tuen, jota pitkin ne kasvavat ylöspäin. Aikamoisia superkurkkuja me ollaan saatukin. Kuvassa oikeanpuoleinen kurkku on normaalin kokoinen!

Itselle voisin muistuttaa tässä ensi kevättä varten, että avomaankurkun taimia ei kannata laitta saaviin kuin max. kolme kipaletta!!!


Paprikoita ei olla päästy vielä maistelemaan, mutta niitäkin on tulossa vaikka kuinka monta.
Oletteko ikinä ajatelleet, että monella hyötykasvillakin on kauniit kukat!? Täällä ollaan ihasteltu paprikan ja kurkkujen kukkia.


Voihan tomaatti, kun ne on alkaneet niin hitaasti punastumaan! Missä lie vika, kasvattajassa vai Suomen sääolosuhteissa, mutta vasta muutama punertaa. Saa nähdä kerkiääkö ne kypsyä ulkona, vai pitääkö ne kerätä kaappiin punastelemaan!

Muutenkin täällä on podettu pienoista sääharmitusta. Miehen jäätyä kesäloman toiselle osiolle alkoi meilläpäin sade, joka ei ole vieläkään lakannut. Tai onhan se pitänyt taukoa öisin ja päivälläkin on muutamia sateettomia minuutteja joukkoon mahtunut. Ja jos oikein rehellisiä ollaan niin eilen illalla ei satanut pisaraakaan ainakaan kolmeen tuntiin! Ei sateessa muuten olisi mitään vikaa, mutta kun se sattui nyt vähän huonoon ajankohtaan! Me kun kovasti suunniteltiin tekevämme ulkohommat loppuun kakkosloman aikana, vaan vähänpä tuolla on voinut mitään tehdä.

Mutta jottei ihan harmitteluksi menisi, niin jotain hyötyäkin melkein kahden viikon sateesta on ollut. Nimittäin, kun kerta ulkona ei ole voinut olla kuin silloin tällöin, pikku hetken, on lastenhuoneiden valmistus ottanut valtavan harppauksen etiäpäin.

Nyt tulisi pieni kuvakooste lastenhuoneiden rempasta!


Tästä lähdettiin liikenteeseen viime joulukuun tietämillä. Nättiä vai mitä :D
Lapset saivat luvan repiä oikein olan takaa tapetteja tyhjennetystä huoneesta ja muutan päivän siellä pelattiin sählyäkin ennen rempan aloitusta.


Kylmä ullakko avattiin ja...


eristettiin.
Samoin katto avattiin aivan harjakorkeuteen asti, niin kuin aikanaan meidänkin makkarissa (klik) ja (klik).


Tämä puolisko huonetta tulee olemaan isompien lasten valtakuntaa.


Tässä kuvaa huoneen toisesta puoliskosta eli pienenpien sopesta.
Tuo mikä lie lokero lähti purkuun...



Mies väitti, että oli aikas kova homma kaivella purujen seasta kaikki ylemmät ja alemmat lattianiskat esille, ruuvata ne kiinni ja oikoa suurimmat vinoumat. Mutta nytpä lattia on suora. Eikä heilu! Lattianiskat lepäsivät alkujaan pelkän purun päällä. Ei siis ihme vaikka vanha lattia keikkui jalkojen alla!


Kylmän vintin avaamisen jälkeen huoneeseen tuli mittaa hulppeat 8 metriä. Huone jaettiin kahdeksi kammariksi väliseinällä. Hyvä näin jälkikäteen viisastella, mutta ikkunoiden vaihdon yhteydessä (4 1/2 vuotta sitten) olisi kannattanut vaihtaa tämän huoneen yksi iso ikkuna kahdeksi pienemmäksi, niin väliseinän olisi saanut keskelle huonetta ja molempiin huoneisiin kunnon kokoiset valontuloaukot. Nyt pienempien huone on enemmän koppi kuin huone ja siellä vain pikkuriikkinen tuuletusräppänä. Kaiken kukkuraksi isompien huoneeseen käynti on pienenpien huoneen kautta.


 Mutta mistäpä sitä olisi silloin neljä ja puoli vuotta sitten, yhden lapsosen äitinä ja isänä osannut ajatella, että lastenhuonetta rempatessa meillä olisi neljä pikkuista!!! No, näillä mennään mitä on eli isommat saavat isomman huoneen ja pikkuiset saavat oman pikku kopin! Eiköhän nuo huoneet kuitenkin saada ihan suht toimiviksi ja asiansa ajaviksi.

Ja kuten kuvista näkyy löytyisi tälle maali-mantalle kohta tekemistä, nimittäin saattaa loppu huone valkoiseen vaippaan. Ja mikä ihan parasta, kohta tai no, ei nyt ihan vielä pääsee noihin kammereihin kantelemaan tavaroita. Sitä minä odotan kuin kuuta nousevaa!

Hauskaa viikonloppua!!

pikkuinen peeässä vielä... innostuin vähän uudistamaan blogin ulkoasua, kuten varmaan huomasittekin. Bannerista oli hyvä aloittaa... aikas romanttinen tuli ;D
Mitäs tykkäätte?

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Englannin lakuja huovasta



Sateisen keskiviikko päivän kunniaksi tarjoilen täällä blogissani sinulle englannin lakuja!
Oleppa hyvä!


Fannyn blogissa (klik) törmäsin niin herkulliseen ideaan, ettei sitä voinut kertakaikkiaan ohittaa. Nimittäin virkattuihin englannin lakuihin! Minulla vaan ei tahdo niin pieniin piperryksiin kärsivällisyys riittää, joten pienen kelauksen jälkeen keksin näperrellä omat lakut huopalevyistä. Huopalevyjä sattui myös olemaan jemmassani juuri (tai ainakin melkein) oikeissä väreissäkin.


Käytin lakuihin paksua ja ohutta huopaa. Ohuista huovista saa rullaamalla helposti eri näköisiä lakuja. Kuutiolakujen kerrokset olen vain yksinkertaisesti liimannut yhteen Erikeeperillä. Paksu huopa on juuri oikean paksuista näihin karkkeihin. 

Sinisten karkkien kohdalla meinasi ideat loppua kesken (ja materiaali , kun jemmasta ei löytynyt kuin ohkasta huopaa). Yksi käsinommeltu koekarkki jäi ensimmäiseksi ja ainoaksi siniseksi karkiksi kun yhden tuommoisen aikana olisi saanut varmaan ainakin kymmenen lakua leikattua ja liimattua. Kätevimmin tuollaisia sinisiäkin tekisi varmaan paksusta huovasta.

Sinellissä ainakin myydään tätä paksumpaa huopaa, mutta ne ovat mielestäni tosi isoja levyjä. Jos joku tietää vinkata mistä saa ostettua A4 kokosia paksuja huopa-arkkeja niin otan vinkit ilolla vastaan!


Olen ihan ihastunut näihin huopa-askarteluihin, niistä kun saa helposti kaikkea kivaa tehtyä. Aikaisemmin olen askarrellut huovasta mm. näitä (klik) ja näitä (klik). Nytkin lakuja tehdessä putkahti mielen pohjalle muutama uusi idea muhimaan.


Näiden karamellien myötä säästän myös, toivottavasti, omat lapseni kamalalta pelinappulasoulta. Nimittäin, omassa lapsuudessa karkkikauppaleikkeihin piti tyhjentää aina ainakin puolet lautapelivaraston pelinappuloista karkkien virkaa toimittamaan :D 

Niin jos nyt ylipäätänsä raaskin antaa näitä leikkeihin, kun ne näyttävät niin hyviltä lasipurkissa keittiön hyllyllä!
No, ei vaineskaan leikkeihin nuo on tarkoitettu!

PS. Jos joku nyt innostuu englannin lakuja tehtailemaan, niin loppuun vielä pieni vinkki!
Nimittäin ohkasissa huopalevyissäkin on eroa. Kannattaa valita se kaikkein ohuin ja "joustavin". Minulla oli kahta laatua ja alla olevasta kuvasta näkee niiden ero. Ohuesta ja "joustavasta" saa tehtyä paljon siistimmän näköisiä karkkeja (oikean puoleiset lakut)!!


lauantai 16. elokuuta 2014

Matka menneeseen..



Aurinkoiset lauantai terkut kaikille
Viime viikonloppuna teimme pienen lomapyrähdyken rannikkoseudulle.
Täydelliset lomailmat hellivät niin mieltä kuin ruumistakin, toisin kuin viime kerralla (klik) lomaillessa. Mikäs sen rentouttavampaa kuin hyvä seura ja auringon lämpöiset säteet!

Lomapätkällä pääsimme myös aikamatkailemaan. Tai siltä se minusta ainakin tuntui kun taskulampun valokiila osui ullakkoille säilöttyihin vanhoihin tavaroihin. Ilmassa leijui menneiden vuosikymmenten tuoksut ja jalat tallasivat samoja askelmia mitä monet muut ennen meitä ovat talloneet.



Haikeudella mietin taas kuinka rukki on surissut, kangaspuut kolisseet tuvassa, kuinka tämäkin paikka on ollut joskus täynnä työntäyteistä elämää. Silloin joskus. 



Ja, että jääköhän meistä sitten aikanaan muistoja tuleville polville. Kierteleeköhän joku sitten meidän asumuksissa miettien millaista elämää tässä talossa eletty. Osaakohan joku arvostaa omaa elämää menneiden sukupolvien elämän kautta. Osaakohan se joku olla kiitollinen elämän kehityksestä...


 Vuodet, vuosikymmenet vaihtuvat. Aamulla päivät tuntuvat pitkiltä. Illat tulevat silti aina liian äkkiä. Kesäkin vaihtuu kohta syksyn haikeuteen. Illat lyhenevät , pimeys kietoo taas yöt syliinsä.
Elämä kulkee vauhdilla eteenpäin.


Kallion pinnassa huokuu vielä menneen kesän lämpö. Vaikea on taas irrottaa ote kesän lämpöisestä kädestä. Silti toivotan sydämessä jo syksyn tervetulleeksi.


 Mitä siitä, kun syksy saapuu, ja västäräkki on poissa,
kun lentävät kotipääskyt vieraissa maailmoissa.
Mitä siitä, kun tuuli riipii lehtiä vaahteran.
Me elimme kuuman kesän ja elokuun hehkuvan.

Mitä siitä, kun kaikki muuttuu niin varkain ja hiljalleen,
kun  sisälläni on kesä, sen elää saan uudelleen.
Ja sinikellojen soiton mieleeni talletin.
Se kaikki on aina tässä, se kaiken saan takaisin.

Anna-Mari Kaskinen




keskiviikko 6. elokuuta 2014

Keittiön tuunatut


eli maalatut.

Minuun iski jokunen aika sitten armoton tavaraärsytys. Mikä tarkoittaa suomeksi sitä, että sain vimman alkaa käymään huushollin joka kolkkaa läpi roskapussi ja kirpparilaatikko seuranani. Jo olikin aika aloittaa moinen urakka. Puoli taloa käyty läpi ja monta kassia tavaraa lähdössä kiertoon. Ja tiedättekö tästä kaappien siivoamisesta tulee itsellekin suorastaan puhdistunut olo ;)


Ikealainen koivuvanerinen tarjotin päätyi aluksi kirppisrojujen joukkoon kunnes äkkäsin, että annan sille sittenkin uuden mahdollisuuden ja sudittelen sen valkoiseksi. Varmuuden vuoksi, ettei pelkkä valkoinen tunnu liian tylsältä, maalasin siihen vielä tähtösen tuikkimaan.



Samaisen firman mäntynen leipäloota sai myös uutta väriä ja tekstiä ylleen. Tämä kyllä tarttui eräällä kesäreissulla mukaan, mutta tokihan sitä piti jotakin uutta ostaa tilalle kun kaappeihin tuli taas tilaa. Olen tässä kyllä pohtinut pitäisikö tuo Leipää & Pullaa maalata yli! Kysyin asiaan miehisempääkin näkökulmaa ja sain vastaukseksi, että ihan hyvä varsinkin tuo Pullaa on. Toivoo vissiin, että tuolta löytyisi useamminkin tuota jälkimmäistä :)


Kesälomareissulta löytyi myös köökkiin uusi sammutuspeite. Tälle piti tehdä oikein oma paikka hellan kupeesta kun eihän tämmöistä tähtikuosista peitettä viitsi kaappiin piilottaa.



Terran värinen ruukku ei ole oikein ikinä löytänyt meiltä paikkaansa, vaan nyt kun (sekin) sai valkoisen maalikerroksen ylleen niin jopa sillekin löytyi oma kolonen.

  
Tälläisiä pikku tuunauksia tällä kertaa. Pikku vaivalla sai taas pientä piristystä keittiöön.


Nyt pukkasi uutta mietinnän aihetta, nimittäin painuisko sitä pehkuihin (kello on näet jo aika paljon) vai pakkaisiko loput tavarat nyt kun saisi pakata ilman pikkuapureita. Huomenissa meidän olisi tarkoitus startata pidennetyn viikonlopun viettoon ja mihinkäs muualle kuin rannikolle. Ihanaa saada pikku irtiotto arkisesta aherruksesta!

Kauniita unia!