Herkuttelua

Tänään loppuivat koulut ja monessa perheessä on juhlittu valmistuneita tai tuoreita ylioppilaita. 

Tai sitten muuten vaan juhlistettu kesää, niin kuin meillä.

Kesäkausi korkattiin meillä käyntiin nopeilla kääretorttuleivoksilla.

Kesän tuntua tuomaan (täällä ei ole ollut mitenkään erityisen kesäisiä kelejä) nappasin muutamia syreenin ja jonkun muun (?) oksia kannuun.

Leivoin päivällä mustikka-vadelmatäytteisen kääretortun, josta sai nopeasti helppoja makeannälän taltuttajia ja kahvin kavereita pyöräyttämällä päälle pari suklaajätskipalloa ja koristelemalla pienillä marengeilla. Ihan paljaaltaan pelkkä marjatäytteinen kääretorttuhan on kuivakkaa niin, että jäätelö sopii sen kaveriksi kuin nenä päähän! 

Minulla tulee usein tehtyä marenkeja jäätelönteosta ylijääneillä valkuaisilla (mitäänhän ei katsokaas heitetä hukkaan ;D ) Meillä tehdään nykyään jätskit itse, kun saatiin joululahjaksi jäätelökone. Ja sillä tulee kuulkaas hyvää jäätelöä ja saa justiinsa sen makuista kuin itse haluaa!

Olipa muuten hyvä setti tuo kääretorttu-suklaajäätelö-marenkiyhdistelmä. Niin hyvää, että sitä kehtaa tarjota vieraillekkin! Suosittelen kokeilemaan! Kääretorttu kannattaa tehdä itse (tai makuasiahan tuo on, minusta vaan kotitekoiset kääretortut peittoavat kaupantortut mennentullen!), mutta valmiit jätsit ja marengit käyvät tuohon settiin oikein hyvin!

Onnittelut vielä täältäkin suunnalta kaikille ammattiin valmistuneille ja tuoreille ylioppilaille!!

Seuraavaksi olisikin vuorossa vähän erilaisia herkkuja....

Vuoden kaunein aika

 
Minä rakastan tätä maata,
se on karu ja kaunis niin.
Minä rakastan tätä maata
meren saarilta tunturiin.
Minä rakastan pohjoista maata,
kesän loistoa häikäisevää.
Sanoin kuvata en sitä saata,
sitä sydän vain ymmärtää.

Minä rakastan tätä maata,

 syksyn hehkua kirpeää.

Minä rakastan tätä maata,

kun on sielussa routa ja jää.

Ja kun puhkeaa sinisiin tähtiin

kevään huumassa hohtava maa,

sitä unohda en mitä nähtiin,

tahdon kiitoksen kohottaa.

 Minä rakastan tätä maata,
kädenjälkiä ihmisten.
Minä rakastan tätä maata,
ikiaikojen laulua sen.
Minä rakastan hiljaista maata,
jossa soi metsän yksinäisyys,
ikihongissa laulava tuuli,
suven kirkkaus, yön hämäryys.

Anna-Mari Kaskinen

Nyt muistan taas, miksi talvella kannattaa odottaa kesää!
Varsinkin alkukesää!

Iltakierroksella napattu kuva!

Väittäisin tätä aikaa vuoden kauneimmaksi ajaksi.
 Linnut laulavat, luonto tuoksuu huumaavalle ja kaikkialla on niin kaunista, että oikein koskee!

 Ajatelkaa, jos olisi aina kesä, niin osaisiko tästä ajasta niin nauttia.
Kyllä Suomen neljä vuoden aikaa on rikkaus.
Aina on jotakin mitä odottaa...
 
Ihanaisia päiviä sinulle!

Tytöille

Kuka on keksinyt laittaa lapsiperheeseen valkoisen maton :/
Onneksi kohta pääsee mattopyykille!

Nyt tulee ensimmäinen erä taannoin ompelemista vaatteista.
Ajattelin laitella niitä tänne vähän ripotellen ettei sitten kaikki ompelujutut tule yhtenä pötkönä...
Välikommentti....
Pöh, miten osa kuvista muuttui taas, niin kuin edellisen postauksen kuvatkin, kamalan harmaiksi kun siirsin  ne tänne! 
Onko kellään tullut vastaan moista ongelmaa!
Mutta asiaan, aloitetaanpa tyttöjen kuteista.

Pikkuisin ja tokapikkuisin murunen saivat kumpainenkin omat farkkulegginssit. Kangas on kyllä oikeasti farkunnäköistä trikoota, joka on paikallisen kangaskaupan antia. Voisin, veikata, että ovat kivat jalassa kun kangas on joustavaa kuin kuminauha. Tein leggareitten takakappaleisiin samantyypiset leikkaukset ja taskut mitä oikeissa farkuissakin on.

Vauva saikun saikin oman pikkuruisen pipon. Mutta kuten huomaatte, en sitten tehnytkään ruusukepipoa vaan pitsisen rusettipipon. Tästä tuli aika söpöläinen!
Tämän viikon hellekeleillä ei kyllä todellakaan ole ollut käyttöä legginsseille saatika pipolle, mutta jos ennustajaeukkoja on uskomista, tulee tulevalla viikolla tarvetta kyseisille vaatekappaleille.

Nämä mekkoset ovat olleet enemmän ajankohtaisia viimepäivinä.
Isoin ja tokaisoin tyllerö saivat hihattomat hellemekot Metsolan apilajoustofroteesta. Alunperin tarkoituksena oli testata Mekkotehtaan Katariinaa ja tehdä Isosiskolle tästä kankaasta mekko. Muutin kuitenkin mieltä ja niinpä sai Kirppukin oman mekon. Katariina sai nyt jäädä odottelemaan parempaa ajankohtaa!

Pikkupiristeeksi tein puuvillapitsistä valenappilistat mekkojen etumukseen. Muuten nämä ovatkin niin yksinkertaiset kuin olla ja voi, mutta kuitenkin monikäyttöiset. Viileimmillä ilmoilla nämä menevät hyvin valkoisten pitkähihaisten ja sukkiksien kanssa.

Nyt alkaa olla kielojen aika parhaimmillaan <3 

Sisällekkin oli pakko poimia pikkuinen kimppu tuomaan kesäistä tuoksua. Maltankohan tänä iltana mennä ollenkaan nukkumaan kun keittiössä tuoksuu niin ihanalle..!!

Taulukollaasi

Täällä on tullut vettä koko päivän, jotenka nyt on hyvä tilaisuus istahtaa koneelle. Huomenna sitten jatkuukin pihahommat kun on taas aurinkoa luvattu :) Vesisade tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Jospa se vähän puhdistaisi ilmaa siitepölyistä niin tämän allekirjoittaneen ei tarvitsisi kokoajan kulkea nenäliina kourassa. 

Viime syksynä tuli siivottua koti jokaista nurkkaa ja laatikkoa myöten. Erinäisistä laatikoista löytyi kasa kehyksiä, joita hetken pyörittelin käsissä ja mietin viedäkkö kirpparille vai mitä tehdä. Osa kehyksistä sai valkoisen maalikerroksen yleen ja pääsi yläkerran aulaan kokovartalopeilin kaveriksi. Vähän jäi kokonaisuus kuitenkin epämääräisen näköiseksi, jotenka muutama kehys piti vielä kaupasta kipaista edellisten kaveriksi.

Muutama aika sitten sain tauluihin laitettua kuvatkin, kun postitäti kiikutti meille kasan valokuvia. Täällä ollaan auttamattoman vanhanaikaisia ja kehitetään kuvista edelleenkin paperiversioita ja laitetaan ne vanhanaikaisiin kansioihin. Tunnustaako kukaan olevan yhtä vanhanaikainen valokuvien suhteen?

Nyt jäin miettimään, josko nuo kuvat olisi sittenkin pitänyt olla mustavalkoisia. Muutenkin muutama noista kuvista ei oikein istu kokonaisuuteen. Tarvii nyt kesällä ottaa uusia kuvia ja syksyllä sitten voisi laittaa uuden tilauksen menemään.

Peilistä vilahtaa lasten sänky ja sehän tarkoittaa sitä ettei meillä lastenhuoneet ole vieläkään valmiita. Alkuvuodesta tuli vähän taukoa remppaan kun vauveli syntyi, enkä minä tunnustaudu miksikään superäidiksi joka jaksaisi hoitaa juuri synnyttäneenä lapset ja koko kodin! 

Kovasti siellä mies on kuitenkin ahertanut viimeaikoina ja paljon on tullutkin edistystä. Tällä viikolla päästään laittelemaan jo lattialankkuja paikoilleen. Kuullostaa jo aika valmiilta, mutta todellisuudessa siellä vielä hommaa piisaa vaikka kuinka.

Nyt on tullut itselle ekaa kertaa kärsimätön olo lastenhuoneiden kanssa. Valmistuisivat jo! Olisi kiva saada vähän väljemmät asuinolot! Hommaa ei tietenkään nopeuta alkava kesä ja muutamat tekemättömät ulkohommat mitkä siirtyivät viimekesältä tälle kesälle...

Eipä ne huoneet hätäilemällä valmistu ja kiva se olisi myös kesällä päästä omalle teranssille istuskelemaan ja olemaan, jotenka ei se nyt ole huono vaikka noita ulkohommiakin jatkettaisiin. Jospa pääsisin laittelemaan lastenhuoneita vaikka jouluksi ;D

Ja uudet lukijat, tervetuloa joukkoon mukaan!! :)

Kiirusta...

Kiireinen viikko alkaa kääntymään piakkoin seuraavaksi kiireiseksi viikoksi! Niin on ollut paljon kaikkea hommaa ettei koneellakaan ole kerinnyt paljoa istuskella, mikä on kyllä vaihteeksi positiivista, niin paljon täällä netissä tulee  normaalisti roikuttua! Alkuviikosta sain ommeltua muutamia kesäkamppeita lapsille. Nyt kun ne saisi vielä kuvattua niin laittelen niitä sitten tännekin nähtäväksi...

Loppuviikosta, heti vesisateiden loputtua, olen taas paiskinut pihahommia. Ja niitähän meillä piisaa, mutta mitäs niitä on tehdessä kun linnut laulavat ja aurinko lämmittää mukavasti.

Tänään taas meillä vieraili herra Yrjö ja nyt toivon mitä hartaammin, että se olisi vain pikainen käväisy, eikä kyseinen herra päättäisi asettua taloksi pitemmäksi aikaa!!

Niinpä sitten laittelen tänne kuvia Kirpun kevätkamppeista. Kuvat on otettu samaan aikaan tämän takin kanssa. Näillä keleillä moisella varustuksella saisi vain lämpöhalvauksen... Ei tämä takki kyllä mikään uusi ole, mutta kuitenkin ihan itte tehty niin ajattelin tänne sen laitella ;) Olen siis ommellut tämän takin Isosiskolle aikanaan ja jemmannut sen ajatuksella, että jospa sille vielä ilmaantuisi käyttäjä. Ja ilmaantuihan sille! Takin mallista tykkään edelleenkin (kaava jostakin vanhasta Ottobrestä), mutta tuskinpa tänäpäivänä käyttäisin tuon väristä kankasta. En vain viitsinyt alkaa ompelemaan uutta kun muuten tuo on ihan kuin uusi ja epäillä sopii, että syksyyn mennessä neiti on kasvanut takista ulos...

 Ja kyllä, ihan oikein nähty, pitihän toki Kirpunkin saada oma ruusekepipo! Nyt me voidaan sitten Isosiskon ja Kirpun kanssa kolmistaan samistella :) Pitäisköhän nyt vielä vauvallekin värkätä samanlainen!?! Huivin Kirppu peri Isosiskolta. Noita huiveja meille onkin siunaantunut vinopino, että on sitten niinkuin varaa valita mikä sopii minkäkin asun kanssa ;)

 Mutta nyt pitemmittä puheitta kohti uutta viikkoa ja kylvöhommia...!!

Kuullaan piakkoin!

Äitienpäivänä

Eilen aamulla sain herätä pienten murujen onnittelulauluun ja korttitulvaan.

Isoin neiti, tuo huolehtija, oli askarrellut pienempienkin kanssa kortit minulle.

Monta päivää niitä piiloteltiin sängyn alla ja välillä käytiin salamyhkäisesti tarkistamassa ;)

Onhan nuo pienet aika liikkiksiä kun niin tosissaan laulavat paljon onneeaaa vaaata ja tohkeissaan esittelevät tekemiään kortteja <3

Itse leivoin itselleni äitienpäivän kunniaksi mehevän minttusuklaakakun. Meillä mies ei ole mikään kakkujen tekijä niin, että olipahan hyvä tekosyy taas leipoa.

Vyötärön seudun parhasta ajatellen tein kakusta vähän normaalia pienemmän, vain tuollaisen kahdeksan palan kakun.

Laittelen tännekin kaakun ohjetta, jos vaikka joku innostuu testaamaan!

MEHEVÄ MINTTUSUKLAAKAKKU

Pohja

4 munaa

1 1/2 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

3 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 dl maitoa

150 g sulatettua voita

1 1/2 dl Marianne-karkkimurskaa

Kostutusliemi

1 dl vettä

1 rkl sokeria

(pari tippaa minttuaromia)

Kuorrutus

3/4 dl kuohukermaa

150 g minttusuklaata (itse käytin Fazermintiä)

1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne muna-sokerivaahtoon. Lisää maito, sulatettu rasva ja karkkirouhe ja sekoita tasaiseksi.

2. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (halkasija 24cm) ja paista 175 asteisen uunin alatasolla noin 40-50 min.

3. Anna kakun jäähtyä hetki vuuassaan ennen kumoamista. Pyyhi vuoka talouspaperilla ja laita kakku takaisin vuokaan.

4. Valmista kostutusliemi kiehauttamalla vesi ja sokeri. Voit halutessasi maustaa sen minttuaromilla. Anna liemen jäähtyä. Kostuta kakku liemellä ja peitä vuoka foliolla. Nosta kakku vuorokaudeksi mehevöitymään jääkaappiin.

5. Valmista kuorrutus laittamalla kerma ja minttusuklaa kattilaan. Kuumenna hellalla pienellä lämmöllä niin kauan, että suklaa on sulanut tasaiseksi.

6. Kaada suklaakuorrutus kakun päälle ja anna sen valua myös reunoille.

7. Nautiskele kakku hyvässä seurassa :)

Kakun alkuperäinen ohje on Pipareista pitsikakkuun- kirjasta.

Ja loppuun vielä pari vinkkiä!!

Kakun voi siis tehdä muutama päivää ennakkoon. Omasta mielestä kakkun minttuinen maku pääse parhaiten oikeuksiin kun kakku kuorrutteineen on seissyt jääkaapissa vielä yhden päivän.

Jos kuorrutteen tekee fazermintistä kannattaa suklaata laittaa n. 200g (tai jos laittaa 150g niin vastaavasti kerman määrää vähentää), kun muuten kuorruttesta tulee niin löysää että se valuu pöydälle...

Liekkö tuohon syynä se, että niiden täyte on jo valmiiksi löysää, mene ja tiedä! 

Raittoisaa uutta viikoa kaikille!!

Neidin kevättakki

Onko teille muille tekeville sattunut niin, että jokin tekele ei meinaa valmistua sitten millään? 

Ensimmäiset vastoinkäymiset alkavat jo kangaskaupassa kun ei löydy kivaa kangasta (visio kankaasta kyllä löytyy!). Sitten ei meinaa saada aloitettua kun ei löytynyt sitä visiota vastaavaa riepupalasta. Kun vihdoin kankaalle on näytetty saksia, palaset lojuvat (liian) pitkään pöydällä, kun eihän tästä voi nyt kivaa eikä edes keskinkertaista tulla kun ei löytynyt mieleistä kangasta. Ompelukin takkuaa, ei meinaa löytyä aikaa jne...

Minulle kävi juuri noin tämän takin kanssa.

Edellä luetellujen lisäksi valmistumista hidasti ajatus, ettei tällä takilla edes kauhea kiire ole kun viimevuotinen fleecevuorellinen takki mahtuu vielä päälle.

Yhtenä päivänä kuitenkin päätin, että nyt sen on valmistuttava! Johan se on kumma jos tytön pitäisi kulkea näinkin lämpimillä ilmoilla fleecevuorisella takilla. Kulkisinko muka itse?!

No, mites on tuleeko teille ikinä voittajafiilis kun jokin tekele, jonka visio kokee kammottavan romahduksen ja jonka tekeminen mättää, valmistuttua osottautuukin kaikkien visioiden voittajaksi?

Tässä takissa pääsi käymään myös näin!

Kerrankin joku ompelus osottautui sata, eikun ainakin tuhat kertaa paremmaksi mitä suunnitelmassa oli! Olen niin tyytyväinen tähän takkiin, että en kyllä muista milloin viimeeksi olen näin tyytyväinen ollut johonkin ompelukseeni.

Takin kaveriksi ompelin huivin.

Kankaan nurjapuolisko ei tietenkään ole kauhean kaunis ja tuollaisessa pitkänmallisessa huivissa se olisi jäänyt ikävästi näkyviin. Niinpä keksin ommella kuminauhapoimutuksia huivin päihin ja keskelle ja niiden ansiosta huivi kiertyy rullalle, eikä nurjaa puolta juurikaan jää näkyviin.

Huivin päihin ompelin vielä puuvillapitsiä somisteeksi.

Tykkään älyttömästi tuosta huivin väristä. Vähän jo ajattelin pölliä huivin itselle ja tehdä tytölle uuden. Tyttökin vaan tuntuu tykkäävän siitä, jotenka perhesovun ja yleisen rauhan kannalta teen mieluummin itselle samanmoisen kun kerta kangastakin on vielä aikalailla jäljellä.

Molemmat kankaat, sekä huivin että takin, on ostettu Eurokankaasta. Takin vuori on saksittu kirpparilta löytyneestä vauvojen pussilakanasta.

Takin kaava on Ottobrestä (1/2013). Pari pienoista muutosta tuli tehtyä kyseiseen kaavaan. Ensinnäkin taskuissa menin sieltä missä aita on matalin eli tein valetaskut. Kyseisellä neitokaisella kun takintaskut saattavat koitua katastrooffiksi. Varsinkin jos ne ovat valkoiset ja siellä säilytetään aarteita kuten kahviloiden värjääviä hötöservettejä...

Toiseksi laitoin valkoiset tereet rikkomaan tummansinistä kokonaisuutta.

Kolmanneksi ja viimeiseksi muokkasin noita hihansuutamppeja käytännöllisemmiksi.

Jotakin pikkuruista yksityiskohtaakin piti värkätä.

Tämä takki sai vähän erilaisen ripustuslenkin. Tuli muuten aika suloinen yksityiskohta, harmi vaan kun se on tuolla takin niskassa piilossa ;)

ps. Kun kerta takin aloitus takkusi ja tekeminen kesti, niin kuvaaminenko olisi käynyt suitsaitsukkelaan!?!

Takki on roikkunut jo jonkin pitkän tovin kuistin naulakossa...

Keittiön kesäluukki

Viikkosiivouksen yhteydessä laittelin kotiin vähän kesäisempää ilmettä.

Keittiön valkoiset verhot lähtevät pesukoneen kautta punaiseen kammariin tuomaan sinne vähän kevyempää tunnelmaa. Keittiöön puolestaan ripustin talvella Robin Hoodin alekorista mukaan lähteneet kukkaverhot. Ompelin sivuverhoihin solmimisnauhat kun tykkään enempi niistä mitä verhotankoon pujotettavista verhonipsullisista rinkuloista.

Taannoiselta kirpparikierrokselta mukaan tarttui mm. vanha Arabian soppakulho. Tänään käytiin lasten kanssa poimimassa sinne valkovuokkoja ja pihalta loput hyvännäköiset sinililjat. Täällä alkaakin valkovuokot vedellä viimeisiään. Miten minusta tuntuu, että tänävuonna kevät on ainakin täällä meilläpäin, harvinaiset pitkällä. Koivuissakin on jo hyvän kokoiset lehdet.

Keittiön pöydälle laiton mummun tekemän liinan. Huomasin just, että olishan tuosta voinut tietenkin silittää rypyt suoriksi... Olen vain niin laska tarttumaan silitysrautaan, että yleensä silitän kodarin pöydälle kertyneen silitystä kaipaavat tekstiilit yhtenä kertana. Liinat rullaan kaappiin odottamaan käyttöä, enkä jaksa niitä pöydälle laittaessa enää silitellä. Niin, että tokihan niihin jää rullaamisen jäljet, mutta näin meillä :D

 

 

Nyt minä taidan lähteä vielä jatkamaan aamuisia pihahommia, mitkä lumikuuron mokoma keskeytti!!

Mukavata lauantai-iltaa itse kullekkin!!