Ompas mukava viikonloppu takanapäin...
Vietimme viikonloppuna vanhimman neidin 5-vuotis synttäreitä.
Vuoden päästä neiti aloittaakin eskarin.
Mihinköhän tämä aika rientää?
Sitä on tullut ihmeteltyä ja kyseltyä viimeaikoina.
Onkohan tässä sitten ihan kriisin paikka tälle äipälle :/
Vaikka onhan se myös aika helpottavaa kun lapset kasvavat ja tulevat enemmän omatoimisiksi.
Ei tarvitse olla aina tarkistamassa onko kumppariin työnnetty pelkkä paljas jalka jne...
Tyttö ilmoitti viikolla, että haluaa violetit synttärit ja ilmapalloja :) Kaappien kätköistä löydettiinkin violetteja kynttilöitä, servettejä, pillejä ja ilmapalloja.
Tarjottavat mietittiin sellaisiksi, että tyttö pystyi osallistumaan niiden tekoon. Ja voi miten innoissaan neiti pyörittelikin suklaapikkuleipiä, kokosi coctailtikkuja, vatkasi muffinssitaikinaa ja koristeli täytekakkua.
Mariannemuffinsien päälle askarreltiin perhoskoristeet. Neiti kun on nykyään ihan yli-innokas askartelemaan ja hän ehtikin kysellä, että mitä me tänävuonna askarrellaan hänen synttäreille.
Perhoskakun idean olen joskus napannut netistä. Tavallinen pyöreä kakku puolitetaan ja asettamalla pyöreät puolet vastakkain saadaan perhosen muoto. Helppoa ja passaa hyvin tälläiselle, jolla ei riitä into alkaa tekemään monimutkaisia kuviokakkuja. Minun juttuani on enemmän tälläiset kaakut.
Molemmat kakut kätkevät sisälleen saman täytteen, toinen vaan gluteenittoman pohjan väliin ja toinen vehnäjauho sellaisen. Sisältä siis löytyy tästä kakusta peräisin olevaa vadelmakiisseliä ja mustikkarahkaa. Kiisseli ei ihan parhaiten näytä soveltuvan sokerikakkupohjaan (imeytyy huokoiseen kakkuun), mutta tulipahan testattua, eikä kakusta sentään syömäkelvotonta tullut!
Nostalogisia riisisuklaita oli pakko tehdä! Aijai tässä kohtaa me poikettiin väriteemasta niinkuin muffinssivuoissakin. Prisman reissulla ei löytynyt violetteja vuokia enkä viitsinyt lähteä koko kaupunkia kiertämään yksien synttäreiden takia. Huomatkaa, ne sointuivat kuitenkin kakun koristeisiin ja tarjolla olleisiin Marianneihin ;D Näitä me syötiin lapsuudessa varmasti kilotolkulla.
Puolikas kookosrasvapaketti jääkaapissa muistutti näiden olemassaolosta. Siitä sitten jysähti ajatus, että voihan tälläisiä lapsuuden herkkuja tehdä näin aikuisiälläkin (ja toki sitä pitää jatkaa periteitä omille lapsille). Pirautus äidille ja helpottunut huokaisu, että resepti oli vielä tallessa!
Ja arvatkaa maistuiko ne hyviltä melkein parinkymmen vuoden jälkeen :)
Päivänsankari taas huokaisi ilosta päästessään leikkaamaan ihan itetehtyä kakkua violetissa synttärimekossa. Jo pari päivää ennen kemuja tyttö ilmoitti laittavansa kyseisen mekon päälle synttäripäivänä. Tokihan sitä pitää olla teeman mukainen vaatetus, tarkka tyttö ;D
Ja nuo kynttilöiden värit ovat muuttuneet ihan kummallisiksi...
Oikeasti niiden väri on syvänvioletti, että tämmöinen tiedoksi vielä loppuun!
Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!
