Talvikeijukaisia

Minulla oli hieno visio tämän vuoden joulukorttikuvista. 

Siihen kuului kolme talvikeijua lumisessa tai vähintäänkin kuuraisessa metsässä. Harmi vain, mutta lunta tai edes sitä kuura ei ole täälläpäin näkynyt, ei vaikka on ollut pakkastakin.

Tänään päätin unohtaa lumen ja kuuran ja käydä ottamassa joulukorttikuvat. Muutenhan tässä ei kerkiäisi kehittämään kuvia, saatika postittamaan niitä jouluksi.

Tytöllä päällä aikoja sitten tekemäni yöpaita :D

 

No, eipä saatu joulukorttikuvia kuitenkaan ulkona otettua!

Poitsu nimittän laittoi jarrut pohjaan, irvisteli parissa ekassa otoksessa ja sitten päätti ettei enää kameran eteen tule!

Tytöistä sentään sain muutaman kauniin kuvan otetuksi. Niistä saa ainakin tyttöjen kummeille kivat kortit.

Päätin hienon ulkovision kaaduttua etten lannistu vaan koitan ottaa korttikuvat sisällä.

Mutta jos kerta EI on ulkona EI, niin mihinkäs se sitten sisällä muuttuisi! Olishan minun pitänyt se tietää! Eipä siinä auttanut lahjonta, eikä mikään! Mikäs kohta kolmeveen päätä kääntää ;)

Vaan aionpa vielä huomenna koettaa uudestaan, jos silloin saisin kaikki kolme samaan kuvaan suht' fiksuilla ilmeillä... :)

Keijunsiivet askartelin lapsille rautalangasta, tyllistä ja pitsistä.

Nyt voi sitten joku tarkkasilmäinen huomata meillä liihottelevan pari keijukaista.

 Tai eipä siinä kauhean tarkkoja silmiä tarvita, nimittäin näillä keijuilla riittää vauhtia ja virtaa, eikä ne mitään kovin hiljaisiakaan kuulosta olevan ;)

Pärekori ja muita löytöjä

Minulla tulee kierreltyä kirppareita aina silloin tällöin. Löytöjä tehdessä innostun kiertelemään niitä useammin, mutta useamman tyhjinkäsin-kierroksen jälkeen into taas hiipuu ja saattaa mennä viikkojakin ettei tule käytyä kirppareilla. Mikäköhän tuossakin on, että jos ei muka aina löydy jotakin kivaa niin sitten kirpparilla käynnit harvenee, hassua :O

Viimeaikoina on tullut tehtyä muutamia kivoja ja tuikitarpeellisia(ö-höm!?) löytöjä.

Ainakin tämä pikkuinen jakkara on tarpeellinen! Nimittäin maalauksen jälkeen se pääsi alakerran vessaan lasten korokejakkaraksi. Nyt muksutkin yltävät paremmin pestä kätensä. Vaikka olihan meillä siellä ennenkin korokejakkara, nimittän ikean muoviversio. Jotenkin vaan tykkään enemmän tästä puupallista ;)

 Pitsiliinoja ei kait voi koskaan olla liikaa?!

Näihin pitsiliinoihin minulla on kyllä jo idea mitä näistä teen, että eivät nämäkään ihan turhakkeita olleet...

Virkattu päiväpeitto päätyi meille siskolta vähän niinkuin hoitoon! 

Mielellään minä noin kaunista peittoa hoidossa pidänkin :)

Pärekoria en edes tiennyt tarvitsevani ennenkuin se eteeni käveli ;) Pikkasen on vielä mietinnässä mitä virkaa se pääsee meillä toimittamaan. Ehkäpä se päätyy lehti- tai halkokoriksi! 

Kynttilänjalat löytyivat taas jokaviikkoiselta prismanreissulta. 

Suhuttelin pärekorin ja kynttilänjalat valkoiseksi, jotta ne passaisivat meille paremmin.

Tässä pärekoppa ja pikkujakkara alkuperäisväreissään. 

Pärekori oli kaunis puunvärisenäkin, mutta meille taas tuon värisenä se ei sopinut. Jos meillä olisi ihan valkoinen/vaalea sisustus niin maalamatta tuo todennäköisesti olisi jäänyt!

Pikkujakkaran väri taas ei miellyttänyt ja kulahtanutkin se pahasti oli, jotenka sen maalausta ei tarvinnut kahtaa kertaa harkita!

Lepposaa lauantai-iltaa kaikille!!

Talvikuusi

Kaikennäköisiä aarteita sitä saattaakin löytää metsäretkeltä...

Kävimme lasten kanssa keräämässä metsästä askartelutarvikkeita jouluisia juttuja silmällä pitäen. Vastaan tupsahti pystyyn kuollut kuusireppana ja pakkohan se oli kotiin raahata. Kotona suihkuttelin siihen lumispraytä ja tökkäsin sen sinkkisankoon, lisäsin juurelle jäkälää (vai sammaltako tuo lienee?) ja niinpä me saatiin kuistia koristamaan kivan talvinen kuusi.

Kuusen oksille ripustin, jo aikaisemmin tyttäreni kanssa tekemiä, kärpässieniä. 

Vielä piti lipaston päälle etsiä kaapista muuta kynttilälyhty valoa ja tunnelmaa tuomaan. Kuisti saikin heti mukavan talvisen ilmeen olematta kuitenkaan vielä liian jouluinen. Lähempänä joulua aion sitten vaihtaa talvikuusen tilalle oikean pienen joulupuun.

Edellisen kuvan yläreunassa pilkistää pari viimevuonna tekemääni käpypalloa, jotka ripustin kattoon roikkumaan.

***

Laittelenpa vielä loppuun tuosta kuistin lipastosta ennen ja jälkeen kuvat.

 Satuimme siis saamaan kesällä muutaman uuden tai oikeasti vanhan huonekalun meille (muista huonekaluista laittelen kuvia kun ne on saatu tuunattua). Kuistille olikin ollut etsinnässä sopivan matala lipasto lasten pipoille, hanskoille ym. ulkotamineille ja tämä lipasto sopi koon puolesta täydellisesti tuohon ikkunan alle. Jotenkin vain tuo alkuperäinen ulkoasu ei ihastuttanut suuremmasti ;) Onneksi on keksitty hiomapaperi, maalisuti ja valkoinen maali, jotenka lakattu koivupinta ei muodostunut esteeksi, hidasteeksi vain!  Vaihdoin vielä uudet vetimet puunuppien tilalle ja mielestäni tuosta kuoriutui ihan käypä yksilö :)

Kuva on otettu sieltä mistä saimme lipaston!

Vetimet ovat vielä mietinnän alla, että jääkö tuohon nuo eripariset vai pitäisikö hankkia uudet! Joka tapauksessa tykkään tuosta lipastosta ja asiansakin se on ajanut todella hyvin näinä muutamana kuukautena mitä se on meillä majaillut!

Sytykekävyt

Meillä lämpiää takka, puuhella ja sauna lähes päivittäin ja vaikka me kuinka kerätään kaikki poltettavat roskat niin aina tuntuu olevan puutetta sytykkeistä. Sytykeruusuja tuli viimevuonna käytettyä paljon ja tosi näppäriä ne olivatkin. Jotenkin vaan ajatus kanamunakennojen keräämisestä tuntui työläältä. Syödä nyt kennokaupalla munia ja kerätä niitä vielä sukulaista ja tuttavilta ja jokapaikasta!! 

Joskus aikapäiviä sitten törmäsin netissä (vai oliko se joku lehti?!) sytykekäpyihin ja siitä saakka idea on kummitellut mielessäni säännöllisen epäsäännöllisesti. Pakkohan niiden tekoa ja toimivuutta oli päästä testaamaan. Ainakin niiden teko kuullosti paljon yksinkertaisemmalta mitä sytykeruusujen!

Ei niiden teko tosiaankaan vaikeaa ollut! Ja niistä tuli tosi kivannäköisiä, niin kivan, että minun oli pakko laittaa ne puuhellannurkkaan lasitölkkiin. Nyt tarviikin jemmata kaikki valkoiset kynttilänjämät ja tehdä sytykekäpyjä joulun jälkeen lisää!

Laittelenpa tännekin sytykekävyn ohjetta, jos joku vaikka innostuu kokeilemaan!

 

Tarvitset:

Kuivia käpyjä

Valkoisia kynttilänpätkiä (minä silppusin yhden pitkähkön pöytäkynttilän kun pätkiä ei tähän hätään ollut)

Grillipihdit

Parhaat päivät nähneen kattilan (itse käytin lasten pihaleikkikattilaa)

Vettä

Leivinpaperia

Täytä noin kolmasosa kattilasta vedellä ja lisää sinne kynttilät. Kuumenna seosta hellalla niin kauan, että steariini on sulanut. Älä anna kiehua! Nosta kattila hellalta pois ja ala dippaamaan käpyjä yksitellen steariinivedessä. Nosta dipattu käpy kuivumaan leivinpaperin päälle. Kun kaikki kävyt on kertaalleen käytetty steariinivedessä niin aloita kierros alusta ja toista niin kauan, että saat käpyihin kunnon steariinikerroksen. 

 

 

Käytä kävyt nopeasti steariinivedessä. Jos niitä jää uittamaan sinne niin edelliset steariinikerrokset sulavat pois ja koko homman joutuu aloittamaan alusta!

Jos seos pääsee jäähtymään niin kuumenna se uudelleen hellalla!

Tässä kävyt ovat päässeet kastautumaan noin kymmenen kertaa ja vielä olisi muutama kerta vielä edessä...

Kun kaikki kävyt ovat saaneet tarpeeksi paksun steariinikuorrutteen niin kaada ylijäänyt steariinivesi esim. maitopurkkiin jäähtymään. Älä missään tapauksessa kaada seosta lavuaariin ettei putket tukkeudu!! Sellaistakin on nimittäin nähty lähipiirissä ;D

Pari litraa valmiita sytykekäpyjä odottamassa käyttöä!

Jos noita edes sytykkeinä raaskii käyttää ;) 

Sorruin muuten etsimään kaikki joulukoristelaatikot esille ja niiden sisältöä läpikäydessä sieltä eksyi melkein niinkuin vahingossa jo muutama pikku juttu tuomaan tunnelmaa tupasen nurkkiin :D

Mutta jospa sitä malttaisi vielä odottaa parisen viikkoa ennen kunnon jouluhössötystä. On tämä vain niin mukavaa aikaa :)

Milloinka te aloitatte joulunlaiton?

Hyvää viikonloppua teille kaikille!!

Mekkosukkia, kakkua ja arvonnan voittaja!

Justiinsa jokunen postaus alempana mainitsin ettei neulominen kuulu lempparipuuhiini ja sitten taas esittelen täällä villasukkia ja vieläpä kaksin kappalein!! 

En tiedä mikä lankavillitys minuun on tänäsyksynä iskenyt... 

tai oikeastaan tiedän, nimittäin puikko- ja virkkuutöitä voi tehdä missä vain ja melkeinpä milloin vain, ainakin sen muutaman uuden silmukanverran. Siis paljon helpompaa mitä ompelukoneen tai monen askartelulaatikon kaivaminen esille varsinkin silloin kuin tuntuu, että aika on kortilla! :)

Joka tapauksessa tytöt saivat neulontapuuskani ansiosta talveksi mekkosukat.

Mekkosukat...

hmmm..

kuullostavat kyllä vähän turhakkeilta, mutta saa kait sitä pikkutytöilläkin turhakkeita olla ;D 

Oikeasti meillä kyllä kuluu noita villaisia sukkia, vanhaa taloa kun asutetaan!!

Isommat sukat ovat täyttä villaa ja neulottu pelkällä oikealla ja nurjalla. Pienemmätkin sukat ovat täyttä villa, tosin ihanan pehmoista merinosellaista. Niihin neuloin valepalmikkoa, samaa mitä tuli opeteltua isomman tytön edellisiin villasukkiin.

Toisinaan on mukavaa tehdä ruokailuhetkistä astetta juhlavampaa, kattaa kauniiisti ja valmistaa astetta hienompi ateria, jälkiruokineen ja kaikkineen muineen lisukkeineen. Eilisen isänpäivän kunniksi tuli sitten pitkästä aikaa kokkailtua kunnolla. Jälkkäriksi me herkuteltiin täytekakulla. Tälläkertaa laitoin väliin mittusuklaamoussea ja vadelmia ja päälle minttusuklaakuorrutteen. Ja hyvää oli :)

***

Tänä aamuna suoritimme lasten kanssa arvonnan!

Poitsu sekoitti tärkeänä arpalappuset ja isompi tyttö nosti kulhosta lappusen jossa luki: 

KANNELI!

Onneksi olkoon! 

Laitatko Kanneli yhteystietosi sivussa olevaan s-postiosoitteeseen niin laitan palkinnon tulemaan!

Kiitos kaikille osallistujille!

Tervetuloa kaikki uudet lukijat seuraamaan touhujani! :)