Pieni ajatus yhdessäolosta...

Ai, että miten nykyään nautin niistä kiireettömistä, pienistä ja suuremmistakin hetkistä mitä tulee vietettyä lasten kanssa ja ennen kaikkea koko perhe yhdessä!

Tänä syksynä on tullut pohdittua paljon sitä, miten tärkeätä on viettää aikaa koko perhe yhdessä! Vaikka meidänki perhe on paljon kotosalla (johtunee tällähetkellä siitä, että melkein kaikki miehen vapaa-ajasta menee remppahommiin:/) niin yhteistä aikaa, jolloin koko perhe on oikeasti yhdessä, on vähän. Harmillisen vähän!

Kuinka harvoin sitä tulee oikeasti pysähdyttyä koko perhe yhdessä vain toisten äärelle. Antamaan toisille aikaa ja huomiota ja touhuamaan yhdessä, koko perhe, jotakin mieluisaa!?! Usein, aivan liian usein, meidän perheen yhdessäolohetket ovat sitä, että kaikki touhuavat omia juttujansa. Tietty on ne pakolliset kotihommat mitä tarvitsee tehdä kaupassa käymisineen sun muineen ja sitten sekin tekee todellä hyvää jos joskus saa vaikka sen tunnin omaa-aikaa! Aikaa olla omien ajatusten kanssa ja tehdä jotakin itselle mieluisaa! Mutta siltikin sitä toivoisi, että osaisi enemmän pysähtyä niiden kaikista tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kanssa. Että olisi enemmän aikaa viettää "aktiivista" aikaa oman perheen kanssa! Että osaisi olla läsnä!! Noiden yhdessäolohetkien kun ei tarvitse olla mitään elämää suurempia, vaan esimerkiksi yhteinen iltapalahetki, tuoreiden sämpylöiden ja kuuman kaakaon sekä oman rakkaan perheen kera <3

Tämmösiä ajatuksia tälle illalle, nyt minä lähden keittelemään sitä kaakaota lapsille ja ukkokullalle :)

 

psst... kuvat ovat olkkarista!

Kärpässieniä mekossa, seinällä ja katossa

Jopas pukkasi harmaita päiviä!! 

Meillä ainakin on ulkona ollut tasaisen harmaata ja sateista mihin aikaan vuorokaudesta ulos sattuu vilkaisemaankin. Ja jos säätiedotusta kurkkaa niin harmaille päiville ei loppua näy...

Niinpä sitten, ihan vain piristykseksi, tuli ommeltua Kirpulle iloisen värinen liivimekko. Eipä Kirpulla mitään akuuttia mekkotarvetta näyttänyt olevan, mutta kait sitä voi joskus jotakin pientä tehdä omaksi iloksikin :) Kankaat ovat ylijäämäpaloja isosiskon samanlaisesta mekosta, minkä tein hänelle pari vuotta sitten. Kaavana käytin hyväksi havaittua OB:n kolmenkonstin liivimekon kaavaa, tosin jouduin pienentämään sitä sopivamman kokoiseksi.

Isoimman lapsukaisen kanssa tulee toisinaan vietettyä yhteisiä askarteluhetkiä. Toinen kun on niin innostunut kaikenmoisesta värkkäilystä!

 Tällä kertaa askartelimme neidin kanssa kärpässieniä jo aikaisemmin syksyllä kerätyistä tammenterhonhatuista ja oksanpaloista. Osa pääsi täytteeksi yläkerran aulan tyhjään kehykseen ja osa jäi odottamaan joulujuttuja... Ajattelin käyttää sieniä ainakin jouluaskarteluihin ja -asetelmiin sekä koristella sienillä lahjapaketteja. Ja aika hauskoja nuo olisivat roikkumassa pikkukuusessakin! Hui, riittääköhän loput sienet kaikkiin ideoihini..!

Tämän hauskan sieni-idean nappasin Kaunis pieni elämä- blogista.

Harmaita päiviä piristämään virittelin myös jouluvaloja sisälle. Ne tuovat niin kivasti tunnelmaa pimeisiin iltoihin.

Lapset saivat omat tunnelmavalot tai yövalot kuten he asian ilmaisivat omaan huoneeseensa. 

Jep, yläkerran aula toimittaa tällähetkellä lastenhuoneen virkaa kun päätimme yht'äkkiä miehen kanssa aloittaa lopun yläkerran rempan jo nyt eikä vasta alkuvuodesta. No, joo jäipähän taas alakerran viimeistelyt odottamaan parempaa ajankohtaa, mutta jospa ensi kesänä tai syksynä lapsilla olisi uudet huoneet! Pikkasen ottaa taas neliöt vastaan varsinkin tuossa aulassa, mutta ehkäpä tässä taas seuraava puolivuotinen saadaan jotenkuten kitkuteltua ;) Ja hei, tämähän on viimeinen iso rempparutistus! Sitten on enää ne surkeankuuluisat viimeistelyt jäljellä; listoitukset, koteloinnit sun muut aikaa vievät pikkunäpertämiset!

Aulasta löytyy remontti- ja ennen- kuvia täältä.

Sateesta ja harmaudesta huolimatta torstaihan on toivoa täynnä :)

Ps. Käykäähän osallistumassa arvontaan, KLIK, KLIK!!

Viikon varrelta...

Ihan ekaksi haluan toivottaa kaikki teidät uudet lukijat tervetulleeksi seurailemaan touhujani!!
Mukava, että olette löytäneet tänne!

Sitten muistutan teitä, ketkä eivät ole vielä käyneet osallistumassa, ARVONNASTA!!
Käykäähän koettamassa onnea :)

***

Me päästiin viettämään viimeviikolla miehenpuolikkaan kanssa oikeita kissanpäiviä kun vanhempani päättivät ottaa lapsukaiset heille muutamaksi päiväksi kyläilemään. Harvinaista herkkua tätänykyä tuo kahdestaan olo ja kyllä se vaan tekee hyvää olla välillä muutakin kuin pelkkä äiti ja iskä! :)

Ennen yökyläilyä kerittiin kuitenkin tytön kanssa leipoa rakkaudenpaloja jälkkäriksi ja vierasvaraksi sekä

mustikkapiirakkaa. Siinä mustikkapiirakkaa herkutellessa muisteltiin kera valokuvien mennyttä kesää, sen kaikkia retkiä ja touhuja!

Vaikka ulkona tuoksuukin jo ihan talvi ja ensilumestakin saimme jo nauttia niin sisällä, ulkoa pelastetut viimeiset kesäkukat(?!), tuovat vielä tuulahduksen menneestä kesästä. Kuinkahan kauan tuo punakosmoskin olisi ulkona kukkinut jos yöpakkanen ei olisi käynyt puraisemassa sitä!?!

Samaisen pakkasherran puraisulta pelastin sisälle myös vihdoin kukkimaan alkaneet kehäkukat. Eipä näköjään meikäläisen viherpeukoluus yltänyt kehäkukkiin asti kun sain ne vasta nyt kukkimaan, juuri ennen talven tuloa! Tai sitten ne olivat vain jotakin supermyöhäistä lajiketta... Joka tapauksessa sisälläkin ne tuottavat valtavasti iloa ja tuovat piristystä oranssilla värillään :)

Aikamoisen sylillisen kehäkukkia sisälle kannoinkin. Niistä riitti kimppu alakerran jokaiseen huoneeseen!

Iltojen pimetessä on tullut sytyteltyä kynttilöitä ja nautittua niiden luomasta pehmeän hämyisestä valosta. Minun tekisi kamasti mieli etsiä jouluvalot esille ja viritellä niitä ulos ja sisälle. Onkohan se vielä liian aikaista :) Oon kyllä jo nähnyt useassa pihassa loistavan jouluvalot! Ja kohtahan siirretään kelloakin ja tulee vielä aikaisemmin pimeää, jotenka jotakin tunnelmantuojaa tässä kaivataankin lisää!

Milloin sinä aiot laitella jouluvalot paikoilleen?

 

Yksi ilta yö ompelin poitsulle uuden trikoisen peruspipon. Päivällä ommellessa olisi pääkin toiminut ehkä pikkasen paremmin ja olisin tehnyt pipon joustiksesta tai jostakin muusta paksummasta kankaasta kuin trikoo, kun tuskinpa ohuelle pipolle on juurikaan enää käyttöä ;) Mutta meneehän tuo ensi keväänäkin! Ompelin eteen tähden ihan vain suoralla ompeleella ajatuksena, että tähden reunat saavat lähteä rullaantumaan/rispaantumaan. Samalla tuli tehtyä ruusukepipo "luottolastenhoitajalle". ;)

Täällä on myös harrastettu jonkin sortin sarjatuotantoa...

Nämä naamarit ja pinnipompulasetit menivät yhteen myyjäistapahtumaan. Ihan en itse ole kokonaan noita väsännyt vaan leikkaus- ja nappienpäällystysapua sain parilta ystävältä! 

Että kiitoksia vain vielä kerran jos satutte lukemaan tätä :) !!

Se olisi sitten taas maanantai ja uusi viikko edessä! 

Kamalan nopeasti tuo aika meneekin nykyään, huh huijakkaa!

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

Ne pakolliset villasukat

Tarvitsee heti mainita, että neulominen ei ole ollut ikinä mitään superlempparihommaani!
Mutta, mutta... lapsukaiset tarvitsevat toisinaan vähän isompaa villasukkaa ja kaupastakaan ei aina löydy mieleisiä pipoja, jotenka välillä sitä löytää itsensä pyörimästä marketin lankahyllyjen välissä.

Tälläkertaa tytär alkoi valitella villasukkien pienuutta ja tottatotisesti ne olivatkin käyneet hävettävän pieniksi!

Pakkohan sitä oli tarttua heti härkää sarvista ja niinpä

kanervanvärinen Lauri sukkalankakerä muuttui muutamassa päivässä villasukkapariksi.

Varteen kokeilin ensimmäistä kerta ja vaihtelun vuoksi valepalmikkoa! (Pikkasen taitaa olla tämä neulomisen termistökin hakusessa kun palmikot lähtivät kiertämään vai kuuluuko sen noin mennä?!?). Vaihtelunvuoksi kuitenkin toimi hyvin kun sukanvarsista tuli tarpeeksi pitkät. Pelkällä perusoikeanurjalla, ne olisivat saattaneet jäädä kyllästymisen vuoksi vajaamittaisiksi ;) Ja nätimmätkin niistä valepalmikoiden ansiosta tuli :)

Ja mikä taas tärkeintä, molemmat ovat tyytyvaisiä, sekä sukan saaja, että tekijäkin!!

  

Oi, loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!

Ylt'ympäri ruskeat rungot läpi havujen vihreyden,

märät, kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,

- en mitään maailmassa voi siten rakastaa.

Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,

joka mättään väriin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.

Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston

käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.

Saima Harmaja

Virkattu matto

Siinä se nyt nököttää makkarin lattialla! 

Virkattu matto! 

Kauan haaveiltu, vihdoin aloitettu ja nyt valmis!

Nyt on sitten tämä perunankypsymisodotteluprojektikin valmistunut. Oon suorastaan ylpeä itsestäni, että sain maton näinkin nopeasti valmiiksi. Alku oli vähän hitaanpuoleista kun piti selvitellä virkkauslyhenteitä, mutta nytpä niistäkin on saatu tolkkua! Lopussa yhden kerroksen tekeminen taas vei aikaa kun matolla alkoi olla sen verran paljon ympärysmittaa.

Yllättävää oli, miten helppoa tämän virkkaus oli kun alkuun vain pääsi. Jotenkin olin aikaisemmin ajatellut maton virkkauksen olevan todella suuritöistä. Tietenkin aikaa tähän(kin) tekeleeseen sai menemään, mutta virkkuutöissä on se hyvä puoli, että niitä voi tehdä silmukan silloin, toisen tällöin-periaatteella. Sopii siis hyvin niihin päiviin jolloin ei kerkiä tehdä mitään aikaavieviä käsitöitä, mutta silti tekisi mieli näpertää jotakin :)

Maton malli on juhannusruusu ja ohjeen löysin kangasaitta.fi sivulta.

Matto on virkattu ontelokuteesta.

Arvonta!!

Maton virkkauksesta (juup, se on kuin onkin valmis!! Ja siitä sitten seuraavalla kerralla...) jäi yli pieni kerä ontelokudetta, josta intouduin yksi ilta virkkaamaan pari pannunalusta. Toinen on päässytkin jo kotikäyttöön ja toisella ajattelin ilahduttaa yhtä teistä lukijoistani!!

Eikkäs nytpä laitetaan blogini ihka ensimmäinen arvonta käyntiin! Pannunalusen kaveriksi ompelin pellavaisen leipäkoriliinan, jonka reunoja kiertää puuvillapitsi. Mukaan lähtee myös paketillinen mustavalkosia servettejä.

Arvonnan säännöt ovat vanhat tutut elikkä saat

Yhden arvan kommentoimalla tähän postaukseen. Anonyymit laittakaa tunnistettava nimimerkki!

2 arpaa kun kommentoit ja olet kirjautunut lukija.

3 arpaa kun kommentoit, olet kirjautunut lukija ja linkität arvonnan blogiisi. Käytä linkityksessä yllä olevaa kuvaa!

Mainitse kommentissa monella arvalla olet mukana!

Arvonta alkaa NYT ja päättyy 10.11.2013.

Tasapuolisesti onnea kaikille :)

Pihan syksyisempi ilme

Minun viimeiset yrtit ja tomaatit sitkuttelivat kasvatuskopissaan syyskuun loppuun asti. Nyt viimeisetkin herkut on popsittu ja pääsin viimein siivoamaan kopperoisen sekä laittelemaan sinne vähän syksyjuttuja.

Calluna on minun ehdoton syksyn lemppari. Sitten vielä sekaan vähän lyhtyjä tunnelmaa tuomaan sekä metsäretkeltä löydettyjä "aarteita" niin johan muuttui kasvatuskopin ilme syksyisemmäksi.

Muutama pika-askartelukin pääsi koristamaan lasikoppia. Kieputtelin rautalangasta kotikutoisennäköiset sydämet lasipurkkien ympärille ja lisäsin vielä sydämiin roikkumaan tuommoiset muovikilluttimet. Helppoa ja nopeaa ja aika kivoja!!

 

Pikkusen harkitsin metsässä, että olisinko napannut jo pikkukuusen matkaan!! Metsään se kuitenkin vielä jäi ja ehkä se saa odottaa siellä vielä muutaman hetken! Ellen sitten innostu ennen sitä...

Viimeiset kesäkukat saivat lähtöpassit pikkuteranssilta ja sinnekin laittelin vähän lyhtyjä, callunoita ja pari sammalpalloa.

Vielä olisi pihalla muutamia hommia tekemättä ennen talven tuloa. Loppuviikoksi onkin sopivasti luvattu aurinkoisia ilmoja!! :D

ps. Tänne on putkahtanut pari uutta lukijaa, tervetuloa!!