keskiviikko 28. elokuuta 2013

Auringonkukkapelto




Jokunen aika takaperin tuli ajeltua, niin kuin jokaikinen kesä, tutulle retkipaikalle. Matkan varrella, tietä koristaa kaksi upeaa auringonkukkapeltoa. Tällä kertaa kukat olivat vasta avautumassa täyteen loistoon. 
Aika huikea tunne on kulkea itseäkin korkeampien auringonkukkien keskellä!



Kaksi kimpullista kukkia oli pakko käydä tulomatkalla vielä poimimassa. 
Toinen pääsi pihalle portaiden juurelle...


ja toinen koristamaan kuistia. 
Noista saakin roppakaupalla värienergiaa!!

maanantai 19. elokuuta 2013

Euron tyynyliina


Yhden euron maksavasta tyynyliinasta riitti hyvin kangasta...


... Kirpun liivimekkoon.


 Ylijääneestä tyynyliinasoirosta sai nukkekin oman mekkonsa.


Ja kun kerta Kirppu ja nukke saivat mekot niin piti isonsiskonkin jotakin pientä saada...
Pinnejä ja pompuloita ei kait koskaan ole liikaa!?!

Velikulta jäi tälläkertaa ilman,
mutta tulipas käytettyä tarkkaan koko tyynyliina :)


Kukkakangas on euron tyynyliina kirpparilta.
Vuorina oleva puuvillabatisti omasta kätköstä kuin myös nepparit, napit ja kanttinauha.

Isomman mekon kaava vanhasta Ottobrestä ja
pienemmän Mekkotehdaskirjasta.

Kuvauspaikkana paikkana toimii juuri valmistunut yläkerranaula ja portaikko (mistä puuttuu kyllä vielä listat) :D

----

Ja sitten vielä yksi sisäpiirinjuttu...
äiskä ja isukki (kun te kuitenkin käytte täällä kurkkimassa) näyttääkö yläkuvan lipasto tutulta!?! :) :)

perjantai 16. elokuuta 2013

Räpsyjä lastenkammarista



Laittelenpa tänne perjantai illan kunniaksi muutaman kuvasen lastenhuoneesta.
 Tämä puolisko yläkertaa kuuluu siis siihen mitä ei olla vielä rempattu. Sen aika on sitten talvella tai... tai ainakin joskus...
Älkää siis kiinnittäkö liiaksi huomiota iiiiihaniin alkuperäsiin pintamatskuihin!!!!



 Pikkupupun piti kuulemma saada oma pikkupeitto ja pikkutyyny.
Ja pakkohan se sitten oli ommella pikkunen vuodevaatesetti :)


Minun ja mieheni vanhat unikaverit pääsivät koulunpenkille. Jospa niidenkin pehmeisiin päihin tarttuisi muutama tiedonjyvänen.

Pulpettivanhus tarvitsisi selvästi pientä kasvojenkohotusta! Pikkasen on vielä mietinnässä, että millaisen käsittelyn annan vanhukselle. Ainakin se tarvitsee vähän liimaa ja hiomapaperia, mutta, että tuleeko se valkoiseksi vai laitanko sävytetyn lakan päälle!?! Kas, siinäpä pulma... Onneksi se ei ole ihan vielä ajankohtainen murhe, on näes tässä muutama muukin homma mikä odottaa tekijäänsä :)





"Mää en muistanukkaan kuinka hienon värinen verho meillä oli leikkikeittiöön!!" huudahti vanhimmainen kun kaivettiin esiin kaikki kotileikkitarvikkeet.
Muksujen kanssa rakenneltiin heille oma kotileikkinurkkaus lastenkammarin matalaan osaan. Saunan vanha ikkuna ripustettiin roikkumaan keittiöön. Siihen pitäsi melkein laittaa taakse jokin kiva kuva! Verhon olen ommellut jo joskus aikaisemmin. Astiahylly on maailman nopein hyllyviritelmä, kasattu viidessätoistaminuutissa laudanpätkästä ja muutamasta rimasta.


Ja pitäähän pikkukodissa olla myös pikkupöytä ja pikkutuolit :)
Tuolit ovat löytö vuosientakaa eräästä antiikkikaupasta ja ovat kyllä niin suloiset!! Pöydän olen värkännyt parisen vuotta sitten kuistin vanhoista lattialankuista tuolien kaveriksi.


Laittelen jossakin vaiheessa lisää kuvia yläkerrasta. Ainakin meidän makkarista voisin laitella, nyt kun se on kerta valmiskin :) Pitää vain ekaksi saada loputkin tavarat järkättyä paikoilleen. Tästä tavaroiden järkkäilypuolesta minä tykkään :) Nyt ei edes sadepäivät haittaa kun sisällä on mukavaa puuhaa!
Paitsi, että ensi viikolla voisi aurinkokin näyttäytyä kun miehellä alkaa kesäloman toinen puolisko ja meidän pitäisi saada ulkoremppaa ja pihahommia etiäpäin. Niin, että nyt sormet ja varpaat pystyyn jotta ensi viikolla paistaa aurinko!!

Leppoisaa viikonloppua kaikille!!

tiistai 13. elokuuta 2013

Pienet ilot





Arjen pieniä ilonhetkiä on kerätä ensimmäiset kirsikkatomaattit naposteltavaksi. Tänä vuonna ne kasvoivatkin hyvin ja satoa tulee runsaasti toisin kuin viimevuonna. Silloin kaikkiin paitsi yhteen tomaattipuskaan ilmestyivät kukat vasta syyskuussa :/



Onnea on ollut myös kerätä itsekasvatetut, tuoreet yrtit ruokiin ja salaatteihin. Nekin ovat tuottaneet satoa kohtuullisesti.



Basilikaa on tullut niinkin paljon, että sitä on voinut kerätä talven varalle.
Se näköjään viihtyy tosi hyvin lasikopissa. Paljon paremmin mitä talonseinustalla, missä sitä olen yrittänyt aikaisempina vuosina kasvattaa laihoin tuloksin.


Paprikatkin pullistuvat päivä päivältä. Toivottavasti saadaan pian maistella niitäkin. Minulla ei vaan ole hajuakaan milloin ne ovat syöntikypsiä!! Kylvin keväällä jotakin paprikamixiä niin, että mistäs minä tiedän minkävärisiä ne ovat kypsinä...
Vaan mahtavaa se on kun on saanut paprikat kasvatettua noinkin isoiksi :)


Keväällä tuli nikkaroitua purkulaudoista pari jalallista istutuslaatikkoa (kun meillä on se kotilo-ongelma) ja hyvin ne ovat asiansa ajaneet. JES! Yhtään etanaa taikka kotiloa en ole laatikoista löytänyt. Salaatti, persilja, kehäkukat ja ruiskaunokit ovat siis saaneet kasvaa rauhassa, mutta kun ne eivät ole oikein kasvaneet tai muut eivät ole ruiskaunokkia lukuunottamatta... Niistä on siis jäänyt ihan kitukasvuisia ja sato onkin ollut perin niukkaa :(

Mutta ensi kesänä tarvii sitten yrittää taas uudelleen, jospa sitten onnistuisi paremmin. Ja noita laatikoita pitää värkätä ehdottomasti pari lisää!


Ruiskaunokkeja on päätynyt salaativadillekin ja hyvin ne ovat tehneet kauppansa. Lapset oikein kilpailevat kuka saa aina viimeisen kukan syödäkseen :) Ja muutenkin on huvittavaa huomata miten muksut käyvät välistä napsimassa suihinsa eri yrttejä. Jo on tomaattikammokin tullut hävitettyä perheen pikkuväeltä ;) Että ei ihan turhaan työtä tämä kasvatustouhotus!! :D


Kehäkukkalaari näyttää vähän surkealta. Mahtaakohan ne keritä kukkiman tälle syksylle ollenkaan kun muutama vaivainen nuppu näkyy lehtien seassa!?!

***  *** 

Kyllä on antoisaa kasvattaa itse omat pienet herkut! 
Tai oikeasti ei se nyt aina sadollisesti ole antoisaa, mutta sitä tuntee valtavaa onnistumisen iloa kun joku kasvi tuottaa satoa :) Ja sitäkin on mukava seurata miten lapset ovat seuranneet kasvamista ja miten ne ovat ihan innoissaan syöneet itsekasvatettuja herkkuja!
Kamalan pienistä asioista ne ilonhetket syntyvät! Pitäisi vain opetella enemmän noukkimaan niitä onnenmurusia arjen seasta!!

Jostakin luin joskus, että
KUN ON PIENET ILOT VOI ILOITA USEAMMIN!!

Niinpä niin, sen kun aina muistaisi...

lauantai 10. elokuuta 2013

Vielä kukkii




Jalokurjenpolvet ovat jaksaneet ilahduttaa kukinnallaan jo yli kuukauden ajan. Tämmöisistä pitkään kukkivista lajeista minä pidän :)
Vaikkakin pidän kyllä nopeasti kukkivista kukistakin kuten pioneista.

Rusopajuangervoaita kerää kukinta-aikaan aina valtavan määrän neitoperhosia ja kimalaisia. Tällä kertaa sain ikuistettua noista nopeista perhosista muutaman kuvankin.



Ostin keväällä pussillisen kesäkukkien siemeniä,jotka kylvettiin lasten kanssa ikivanhoihin, jo parhaat päivänsä nähneisiin puukottikärryihin. Jo aikaisin keväällä huomasin kosteuden ja tiesminkä syöneen kottikärryt tosi huonoon kuntoon. Olisi varmaan pitänyt kärrätä ne syksyllä suojaan, mutta kun meillä ei ole ollut mitään varteen otettavaa paikkaa :( Olin siis jo kärräämässä niitä suoraan nuotioon, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin ja päätin antaa vanhukselle vielä yhden kesän verran aikaa ilahduttaa meitä ihmisiä kukkamerellä. Tänävuonna vaan iskin suoraan mullat kottikärryjen kyytin ja siemenet perään. Aikaisempina vuosina vanhus on saanut kannettavakseen valmiita ruukkukukkia.


Kesäkukkapussin kyljessä luki, että roosan sävyinen kesäkukkaseos...
Yksi loinen oli näköjään päässyt mukaan pussiin!!



Voi kottikärryraukkoja kun joka lauta vähän lenkottaa ja pohjakin on niin pehmeä, että ei olisi mikään yllätys jos joku aamu huomaisin istutusteni kasvavan maassa. Mutta urheasti se on jaksanut kuormansa ainakin tähän päivään asti kantaa. Tänä syksynä tarvii varmaan oikeasti viedä vanhus roviolle, sillä tuskinpa se enää ensi talvea kestää. Jos en minä raaski saa mies tehdä sen puolestani!!

Mukavaa lauantai iltaa kaikille!!

lauantai 3. elokuuta 2013

Tunnelmointia


Elokuun lämpiminä kuutamoiltoina on helppo uskoa keijukaisten olemassaoloon!!
:D

Tunnelmallista elokuuta!!

pssst... talvella tekemäni kesämekko on vieläkin meidän pikkuruiselle pikkuiselle liian iso!!