Granaattiomena

Tämä mekkonen on ollut jo jonkin tovin valmiina, mutta jostakin syystä en ole saanut laitettua siitä kuvaa tänne. 

Tyttö sai 3-vuotis synttäreillä lahjaksi pätkän Marimekon granaattiomenaa, mistä minun piti sitten ommella jotakin. Mekkohan siitä sitten lopulta syntyi! Ja lopulta sen takia, kun sain sen vasta vähän ennen tytön 4-vuotis synttäreitä valmiiksi! Jotkut asiat näköjään vaan kestävät ja kestävät...

Kangasta oli sen verta vähän että jouduin rakentamaan etukappaleen kolmesta osasta ja takakappaleen neljästä. 

Melkoista palapeliä siis!

Vähän kyllä valmiista vaatekappaleesta tuli levoton ja värikin on vähän räikeä, mutta onpahan pirteä ja pysyy tyttökin näköpiirissä värin takia :)

Kaavana parinvuoden takasesta OB:stä kolmenkonstin liivimekko. 

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE !!

Herkkua on siinä monenlaista...

 

Perjantai iltana vietimme tyttären 4- vuotis synttäreitä. Tänä vuonna neitosella oli itsellään tarkat suunnitelmat mitä synttäreillä tarjoillaan. Leivontakirjoja selailtiin jo viikkoja ennen H-hetkeä ja sieltä aina tultiin näyttämään mitä äidin pitäisi leipoa :)
Ajan puutteen vuoksi piti kyllä vähän kutistaa tarjottavientoivelistaa ;)

 Mustikkamuffinseja piti tietty olla! 

Ja pitihän minunkin laittaa omat kädet soppaan ja niinpä niistä tuli mustikkarahkalla täytettyjä mustikkamuffinsseja, nams :)

Pullakäärme oli myös tytön ehdoton suosikki! Sille meinasi vaan käydä hassusti kun se paisu liikaa uunissa (minä en osaa tehdä mitään pieniä pullia!!). Pienellä kirurgisella toimenpiteellä siitä onneksi saatiin vielä oikeen maukas yksilö.

Täytekakusta käytiin mielenkiintoisia keskusteluja! Tytön ideat oli sitä rataa, että suurimman osan toteutukseen olisi tarvittu kyllä joku kakkumestari... Tytön luotto vaan oli vankkumaton, kyllä äiti osaa! Mutta kun en minäkään kaikkea osaa...

Lopulta päädyttiin örkkikakkuun!

Mustaherukkabrowniet ovat ihan lemppareitani ja niitä oli pakko väsätä.
Toki ne maistuivat lapsillekin.

Siellähän se, varmaan lähes jokaisen remontoijan/rakentajan kauhu ja pelastus, meinaan joutolautakasa!! Älkää siis tuijottako liikaa ikkunasta avautuvaa maisemaa :)

Tämmöisenä herkkupeenä en sitten hokasnnut ottaa kuin makeista herkuista lähempiä otoksia :D Mutta toki tarjottavien joukosta löytyi suolapalaakin...

Tytön kanssa värkättiin satulintuja koristeeksi.
Ne saavatkin jäädä toistaseksi ikkunaan roikkumaan kun ovat niin hauskan näkösiä siinä.

Meillä on kertynyt kaappeihin (öö aikas paljon) kynttilöitä, servettejä ym. tipehööriä, jotenka näitten juhlien ideana oli "mitä kaapista löytyy".
Varmaan mennään samalla idealla tämän vuoden muutkin synttäri. Olisi meinaan kiva saada kaappeihin vähän tilaa (että voi ostaa taas uutta tilpehööriä, hah!) :D

Tyttö valkkasi, yllätys, yllätys, vaaleanpunaisen juhlien väriksi!

Nyt on sitten viimeisetkin kakunrippeet kadonneet parempiin suihin!
Ensi viikon teemaksi voisikin ottaa, että "vähän vähemmän sokeria, kiitos!". 
Ai niin, paitsi, että silloinhan on vappu :) 

Se huikaiseva tunne kun ensimmäiet kevätkukkaset kukkivat

Se on niin huikaisevan mahtava tunne keväisin kun huomaa tasaisen harmaanruskeasta maasta pilkistävän jotakin elävää.

Silloin on pakko uskoa, että pitkä ja pimeä talvi on taittunut ja lämmin kesä tekee tuloaan...

Miten aikaiset kevätkukkaset näyttävätkin niin kauniin haurailta paljasta maata vasten!? 

Siksi varmaan joka syksy on pakottava tarve istututtaa aina vaan lisää aikaisia kevätkukkia...

Mutta miksi ne samat kukat mitkä ikuistin jo viime- ja edellisvuonnakin pitää kuvata aina vaan uudelleen... :)

Tänään ollaan nautittu lasten kanssa aimo annos aurinkoa ja tuoksuteltu märkää multaa.
Haravoidakkin kerittiin mikä ei kyllä kuvista näy, koska otin ne ennen kuin tartuin haravanvarteen :)
Ja pakkohan sitä oli haravoidessa suunnitella uutta kukkapenkkiä ja istutuksia!

Sitruunaperhosiakin nähtiin, se tietää kuulemma onnellista kesää :)

Niistä en vaan kerinnyt napata kuvaa.

 

Löydettiin taas uusia kevään merkkejä. Niitä ollaan etsitty lasten kanssa pitkin kevättä.
Sinivuokot olivat avaamassa kukkiaan. Siirsin niitä viime vuonna meidän pihan reunalle ja osa olikin ilokseni selvinnyt siirrosta elävänä!

Metsästäkin on jo lumet sulaneet, eikä metsäkauriiden tarvitse enää tulla pihalle hakemaan ruokaa. Niinpä minunkin istutukset säästyvät ja saan nauttia niistä hetken päästä...

Ne syödyt tulppaanit ja narsissit ovat saaneet uutta potkua ja ovat lähteneet uudellleen kasvuun. Tosin lehtien latvat kynittynä, mutta kuitenkin!

Kevät ja alkukesä on niin parasta aikaa kun jokapäivä löytää luonnosta uusia ihmeiden alkuja. 

Kun yksi kasvi lakkaa kukkimasta niin jo seuraava aloittaa...

Ja minä nautin!!

Onko täällä muita tälläisiä keväthöperöitä?

Sitten vielä lopuksi...
Joku varmaan huomasikin, että olen muuttanut hieman blogini nimeä! Syy siihen on se, että olen löytänyt sellaisen blogin joka kantaa melkein samaa nimeä kuin oma bloginikin. Minun mielestä on vähän hölmöä pitää melkein samaa nimeä ja koska oma blogini on tuoreempi niin ajattelin muuttaa vähän nimeä.
Olkoon tämän blogin nimi tästäedes: valkoinen talo tarinoi!
Toivottavasti tämän nimistä blogia ei ole toista. Tällä kertaa kyllä googletin nimen eikä sitä kautta ainakaan löytynyt toista!

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!
Me aletaan tästä tyllerön kanssa leivonta puuhiin. Ylihuomenna olisi meinaan luvassa 4-vuotis pippalot :)

Kierrätyskankaiset kevättakit

Tyttöjen kevättakit valmistuivat juuri ennen kuin saatiin tänne aurinkoiset ja lämpimät kevätilmat. Niinpä ne pääsivät samantien käyttöön, melkein suoraan ompelukoneen paininlajan alta.

Kirpun takin päällikangas on vanhasta hameestani. Vanha fleeceviltti joutui myös saksien uhriksi ja päätyi pienen silppuamisen jälkeen vuoriksi. Napit ja kanttinauhakin löytyivät omasta jemmasta, jotenka tämä takki on käytännössä ilmainen.

Kaavanpohjana käytin 1/2013 OB:n Against the Wind- takin kaavaa, jota kylläkin muokkasin reilulla kädellä. Nyt kun mietin niin vähänpä tuossa takissa on alkuperää jäljellä....

Pipo löytyi kevätvaatelaatikosta. Olen neulonut sen muutamia vuosia sitten isommalle tytölle. 

Taidanpa vielä päivittää sitä laittamalla jonkun kivan värisen napin virkatun kukan keskustaan...

Kukkakankaan olen saanut jokunen aika sitten serkultani. Kangas oli sen näkönen, että siitä oli pakko väsätä takki. Fleeceviltti pääsi lämmikkeeksi tähänkin takkiin. 

Tähän jouduin ostamaan napit ja kanttinauhan, mutta eipä nuo maksaneet kuin kolmisen euroa, jotenka tämänkään takin hinta ei päätä huimaa!

Viimevuotinen virkattu pipo mahtui vielä tyllerön päähän. Meillä on vissiin kukkapipot in :)

Ajattelin tehdä kerrankin jonkun vaatekappaleen ihan valmiilla kaavoilla. Takkia ommellessa alkoi alkuperänen malli sen verran tökkiä (ja halusin, että molempien tyttöjen takeissa olisi jotakin yhteistä), että pakko oli alkaa vielä muokaamaan puolivalmista tekelettä. 

Ja onneksi muokkasin, koska tästä tuli mielestäni kiva (ehkä vähän erikoinen, mutta hauska)!

Loppujen lopuksi alkuperäistä takkia ei jäänyt jäljelle kuin kaulus ja yläosan leikkaukset rypytyksineen.

Olisin halunnut tähänkin hupun, mutta kangasta oli niin niukasti. Hihoihinkin jouduin laittamaan tuollaiset valkoiset kaitaleet.

Mitäköhän näissä on sitten fleeceviltin lisäksi yhteistä!?

Ainakin pussitaskut ja Royaltuotteesta tilatut hauskat merkit hihoissa.

Niin ja kantatut helmat ja hihansuuresorit.

:D

On meillä vielä neideille hienostelutakitkin ja niitä voisin vilautella sitten kun ilmat oikeesti lämpenee. Ne kun on vähän ohkasemmat, enemmän kesätakit!

Magneettitaulu

Meidän varastossa on lojunut vuodenpäivät piipunpellityksistä ylijääneitä peltejä. Ja kellariin olen jemmannut kokovartalopeilin takana alunperin olleen "tukijalan". 

Niistä ja mattamustasta spraystä syntyi lasten piirrustuksille ja muille tärkeille askarteluille magneettitaulu.

Askartelulaatikosta löytyneet puunapit saivat maalia ylleen ja magneetit taakse.

Tyttönen halusi välttämättä tehdä itsekkin pari magneettia. Maalatessa kuvioita hän kyllä totesi, että maalaaminen ei olekkaan niin helppoa kuin piirtäminen :)

Taulusta tuli vähän turhan puikula, mutta tämä oli levein pelti mitä meillä oli.

Normi A4 kokoset paperit tuntui täyttävän koko taulun niinpä puolitin läjän papereita ja muksut saavat nyt tehdä taideteoksiaan tavallista pienempiin papereihin.

Eipä mennyt kauaakaan kun taulu oli jo täynnä. Nyt ei tarvi lasten liimata piirustuksiaan tapettiseinille. Sellaistakin meillä on nähty, vaikka liimoja säilytetään pienten käsien ulottumattomissa :/

Tämä(kin) magneettitaulu odottaa pääsyä lastenhuoneeseen. Nyt väliaikasesti virittelin sen siiman varaan roikkumaan lasten leikkikeittiön luokse.

Vaikka me oleillaan ja elellään vaan väliaikasesti alakerrassa (ja toivottasti päästään jo parin kuukauden päästä laajentamaan reviiriä taas yläkertaan) niin minulla on joku pakottava tarve rakennella jokainen nurkka mukavan näköseksi. Hassua ja jos rupeaa oikein miettimään niin vähän turhaakin laitella paikkoja, jotta ne voi purkaa ja siirtää taas muutaman kuukauden päästä toisaalle.

Joku tuossa tavaroiden siirtelyssä ja järkkäämisessä vaan on niin mukavaa! Sen takia kait sitä tulee väsättyä myös tämmöisiä väliaikaisviritelmiäkin :) 

Mites te, onko täällä muita samanlaisia?

Tässä vielä kokonaiskuva nykysestä keittiönurkasta. 

 Kuvan yläreunassa pilkistää pöllö. Semmosiakin tuli askarreltua vähän aikaa sitten roikkumaan oksantynkään. Mutta niistä enemmän joku toinen kerta...

Kotivaatteita ja jokaaamuisia vieraita

Tykkään pukea lapset kotioloissa värikkäisiin ja pirteisiin vaatteisiin. Siis oikein lapsekkaisiin ja heille mieluisiin. Paremmat vaatteet saavatkin sitten pursuta hörselöä, pitsiä ja hempeitä värejä (siis tytöillä :D). 

Nettikaupat pursuilevat mitä herkullisimpia kankaita ja mikäs sen helpompaa kuin näpytellä netissä kangastilaus. Joskus jopa vähän liiankin helppoa :)

Ja kun kerran niitä kangastilauksia tulee näpyteltyä säännöllisin väliajoin niin minulla tulee ommeltua aikas paljon lapsille kotivaatteita.

Pojan paidan olen ommellut jo viime syksynä, mutta siihen tuli pikkasen liikaa kasvunvaraa ja se on vasta nyt sopiva! Kanttauksista tuli jotenkin epäsiistit ja minua häiritsee ne jokakerta kun pojalla on kyseinen paita päällä. Olen antanut ne vielä toistaiseksi olla, mutta voipi olla että ne saa joku kaunis päivä purkutuomion.

Autojoustis on tilattu Metsolasta muistaakseni viime kesänä. Housujen joustofroteen ostopaikkaa en musta. Kaavat ovat molempiin omat.

Tytön mekko on tehty Ottobren Mail Express tunikan kaavoilla. Tällä kertaa kaavat saivat vain hellän käden muokkauksen: pienoisella mallin kaventamisella ja hihojen pidennyksellä selvittiin.

Kangas on tilattu Kestovaippakaupasta.

Brion junaradalla saa aikaan mahtavia leikkejä.

Apua! Nyt tuli tasoristeysonnettomuus! Onneksi henkilövahingoilta selvittiin tälläkertaa kun kolarista ei tullut edes riitaa!

Kerrankin sopuisaa leikkia :)

Junaleikkin voi hyvin yhdistää metsän eläimet ja kyllä se pupukin osaa junalla ajaa lasten leikeissä!

Sitten niistä joka aamuista vieraista. Huom! Tämä osio sisältää myös jäkätysta!

Kuva on otettu jo viikoja sitten, silloin kun saimme nauttia vielä lumesta ;)

Me ollaan saatu nauttia jokaisena aurinkoisen aamuna jo yli kuukauden ajan pihalle ilmestyvistä metsäkauriista. Lapset ovat seurailleet eläimiä ihan mielissään ja ne jaksavat vieläkin viihdyttää heitä. Ja mukavahan tuollasia kauniita eläimiä on itsekkin seurata. Parhaimmillaan kauriita on tullut pihalle jopa kuusi. 

Lumien sulaessa pihalta on paljastunut pienet vastaistutetut pensaan alut ja tulppaanit ja narsissitkin ovat, ilokseni, alkaneet puskemaan vartta etelärinteellä olevista istutuksista. Yksi päivä taas ulkona ollessa lähdin ihastelemaan nousevia kevätkukkia ja voihan vihne, istutuksen lumiset kohdat olivat täynnä metsäkauriitten jälkiä ja kaikki narsissien ja puolet tulppaanien aluista oli syöty maatamyöten. Kauriinrontit olivat siis käyneet syömässä minun kevätkukkien alut, murr! Kyllä kiukutti ja vieläkin harmittaa! Googlettamalla tarkistin vielä, että tulppaanit ovat myrkyllisiä (ja narsissista ainakin sipulit), mutta ei se ainakaan kauriitten ruokahalua ollut huonontanut!

Nyt varmaan naapurit ajattelevat, että tämä rouva on seonnut, koska aina kun kauriita ilmestyy taas näköpiiriin meikä kiskaisee kengät jalkaan ja lähtee ajamaan niitä takaa! Hus, painukaa metsään!

Mutta kun haluan nauttia keväämmällä tulppaanimerestä ja vielä säilyttää vastaistutetut pensaatkin. Eikä minulla ole näköjään niin paljon auktoriteettiä, että ne pelkäisivät ikkunan paukuttelua ja ikkunasta huutelua!

Ihan oikea keittiö

Nytpä sitten teen postauksen meidän keittiöstä.

Vieläkään ei ole ihan valmista, yksi kotelointi ja kattolistat puuttuvat. 

Kattolistat puutuu nyt koko talosta, jotenka jos niitä alan tässä odottelemaan saan odotella ainakin kaksi vuotta kun niitä ei ole edes hankittuna :)

Mutta muuten keittö alkaa olla valmis (voitonriemuinen tuuletus täällä ruudun toisella puolella)!

Tutut: huomaatteko mitä uutta köökkiin on tullut :)

Niinkuin aikasemmin olen maininnutkin meillä remppa alotettiin keittiöstä.

Kotiamme oli viimeeksi päivitetty joskus 70-luvulla ja jokainen varmaan arvaakin, että kaikki meni uusiksi rempan yhteydessä. Olisin toivonut, että kotimme olisi ollut enemmän alkuperäiskunnossa niin sen ajan juttuja olisi voinut mahdollisesti hyödyntääkin, kuten vanhat puuovet, lankkulattia... Mutta 70-luvun muovimatot, keittiönkaapit ym. ei oikeen innostanut meitä!

Keittiökaapistot saivat siis lähtöpassit. Seinät purimme ja levytimme uudelleen. Kodissamme oli ollut hienot vanhat hakasikkunat, mutta ne oli pilattu lue päivittetty energiatehokkaammiksi joskus aikasemmin, jotenka kaikki ikkunatkin menivät vaihtoon. Osaa ikkunoista jouduimme myös suurentaa ja pienentää kuten keittiön työpöydän päällä olevaa lasiaukkoa, muuten olisi tullut ongelmia keittiökaappien riittävyyden kanssa. Keittiömme kun ei ole suuruudella pilattu.

Lattiankin purimme ja laitoimme tilalle uuden lankkulattian. Lattian materiaalia ei tarvinnut kauaa miettiä, aito lankkulattia tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta vanhaan puutaloon! Itse tosi olisin halunnut lattian valkoiseksi tai vaaleanharmaaksi maalattuna, mutta mies ei lämmennyt ajatukselle. Nykyään olen kyllä tosi tyytyväinen silloiseen värivalintaan, tässä lattiassa ei meinaan joka likatahra näy mikä on enemmän kuin hyvä asia nykyään.

Ainut vanha alkuperänen juttu mikä jäi köökkiin oli puuhella ja siitä voit lukea täältä.

Vasemmassa kuvassa oleva hyllykkö on minun ensimmäinen puutyöni.  Se on pikkasen vino ja kolhuinen, mutta tykkään siitä tosi paljon!

Meillä kun ei muutenkaan kaikki ole niin justiinsa niin tuo hyllykkö passaa tänne oikein hyvin :)

Olin kerran jopa ihan otettu kun yksi kaveri luuli, että se on aitoa vanhaa :D

Lopuksi vielä pari kuvaa keittiöstä ennen rempaa.

 

 Nyt lähden tankkaamaan D-vitamiinia ulos!

ps. uudet lukijat tervetuloa joukkoon!